Synnytyskertomus

Ennen omaa synnytystäni lueskelin innokkaasti erilaisia synnytyskertomuksia ja nyt ajattelin kirjoittaa omasta kokemuksestani teille muille.

Tietysti jokainen synnytys on erilainen ja miten kukakin sen kokee vaihtelee varmasti suuresti. Pelkästään oma raskausaikani oli myös mielestäni ei niin tavallinen. Koska kaikki oli mennyt ongelmitta ja oikeastaan ainoa raskaudesta muistuttava tekijä oli pyöristynyt vatsa, olin jo varautunut mielessäni synnytyksen kanssa kaikista pahimpaan – kaikki ei vaan voisi mennä niin hyvin kuin viimeisen 9 kuukauden aikana, eihän?

image

Heräsin maanantai tiistai välisenä yönä siihen, että vatsaa nipisteli oudosti, eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Muutaman kerran kivun toistuttua mieleeni tuli ajatus, olisiko nämä nyt niitä supistuksia? Kipu tuntui niin lievältä ja toistui 15-20 minuutin välein, että yritin jatkaa vielä unia. Tästä eteenpäin pari tuntia ja heräsin taas, tällä kertaa hieman erilaiseen tunteeseen. Lapsivesi oli mennyt ja synnytys alkoi siis oikeasti lähestyä – tuntui pelottavalta mutta samalla helpottavalta että käynnistystä ei todennäköisesti tarvittaisi jos vaan kaikki etenee vielä tästä niin kuin pitääkin. Puhelin soitto synnytyssairaalaan ja minua pyydettiin viimeistään 12 tunnin kuluttua saapumaan paikalle tilanteen tarkistamiseksi.

Supistukset jatkuivat kotona tiistai aamusta iltapäivään säännöllisen epäsäännöllisesti 10-20 minuutin välein. Klo:17.00 päästiin sairaalaan, jossa minut laitettiin heti käyrälle. Kaikki vaikutti olevan hyvin ja supistusten väli tuntui vain pidentyvän, joten saisin lähteä vielä kotiin lepäämään ja aamulla sitten pitäisi tulla takaisin jotta synnytystä alettaisiin käynnistelemään.

Käynnin jälkeen supistukset vain yksinkertaisesti vähenivät olemattomiin ja niitä tuli seuraavien tuntien aikana enää vain muutamia. Klo:23 aikoihin ne palasivat ja tällä kertaa entistä voimakkaampina mutta silti vain 10 minuutin välein eikä yhtään useammin. Tämä tuntui turhauttavalta sillä kätilö mainitsi että, niitä pitäisi tulla alle 5 minuutin välein, jotta pikku hiljaa alkaisi tapahtua.

Pari tuntia kipeitä supisteluja takana ja oli pakko luovuttaa. Sanoin Kallelle, että nyt on mentävä, olin niin väsynyt edellisen yön jälkeen ja kivun takia en pystynyt mitenkään nukkumaan. Klo:01.15 saavuttiin synnytyssairaalaan, jossa selitin tilanteen kätilölle. Supistuksia saisi kuulemma tulla vielä useammin, mutta tarkistettiin kuitenkin tilanne. Olin täysin sitä mieltä, että kätilö sanoisi etten ole vielä yhtään auki – taisin kuitenkin olla pahasti väärässä. Muistan hyvin tarkkaan sanat ”itseasiassa olet jo 7-8cm auki, joten siirrytään suoraan synnytyssaliin.”

Olin jo aikaisemmin päättänyt haluavani kaikki mahdolliset kivunlievitykset. Tässä sen huomaa, ettei mitään kannata suunnitella etukäteen. Koko synnytyksen aikana sain ainoastaan yhden minispinaalipuudutteen, jonka jälkeen kivut hävisivät kokonaan! Kahden tunnin odottelun jälkeen olin vihdoin valmis ponnistamaan. Puudutus alkoi häviämään, joka teki lopusta toisaalta helpompaa, mutta ei todellakaan mitään erityisen miellyttävää. Kätilö joutui itseasiassa vielä antamaan supistuksia lisäävää ainetta, jotta ponnistusvaihe ei venyisi liian pitkäksi. Sieltä se pieni ihminen sitten syntyi 52cm ja 3075g. En voi sanoin kuvailla sitä hetkeä, kun sain hänet heti ensimmäistä kertaa rinnalleni ja pääsimme tutustumaan toisiimme.

Kaikki sairaalaan saapumisen jälkeen tapahtui todella nopeasti ja mielestäni synnytys oli hetkessä ohi. Mikä parasta tunsin koko ajan olevani osaavissa käsissä ja synnytyksen hoitanut kätilö teki työnsä täydellisesti. Turhaan jännitin tätä hetkeä koko raskausajan. En tiedä kuinka poikkeavaa tämä on, mutta minulle jäi synnytyksestä ainoastaan muistot hyvänä kokemuksena.

image

IMG_9291

carita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta