SORMIRUOKAILU – HITTI VAI HUTI?

Vielä muutama kuukausi sitten sana sormiruokailu oli aivan tuntematon käsite, josta olin kyllä aiemmin kuullut mutta en ollut sen tarkemmin perehtynyt asiaan. Ehkä sen vuoksi ettei sen kokeileminen ollut vielä ajankohtaista silloin. Nyt kuitenkin päätin kohdata tämän ruokailun uuden askeleen ja päädyttiin kokeilemaan Kristellan kanssa sitä paljon puhuttua sormiruokailua.

Etsin netistä paljon tietoa sormiruokailun aloittamisesta, jotta osaisin ottaa tarvittavia asioita huomioon. Kertasin jopa ensiapuohjeet kaiken varalta. Vaikka sormiruokailun väitetään olevan lähes yhtä turvallista kuin soseruokailun niin yritin unohtaa ne mielikuvat lapsesta jonka kurkkuun juuttuu liian iso pala ruokaa ja alkaa kakomimen, jolloin jotain olisi tehtävä. Olin myös mielessäni varautunut siihen, että syöminen on hyvin sotkuista puuhaa ainakin aluksi – kaiken saa kyllä onneksi siivottua ja pyykättyä.

Aloitettiin sormiruokailu keitetyillä kasviksilla, hedelmillä ja maissinaksuilla. Olenko ainoa äiti joka haukkoo henkeään jokainen kerta, kun lapsi vie ruoan suuhunsa. Vaikka sormiruokailu olisikin hyvin kehittävää lapsen kannalta en halua pelätä joka kerta ruokaillessa milloin se liian suuri pala juuttuu kurkkuun.

Tällä hetkellä me jatketaan vielä sillä meille tutummalla soseruokailulla ja harkitaan uudelleen siirtyvän sormiruokailuun sitten vähän myöhemmin. Ehkä jossakin vaiheessa tulevaisuudessa ajatus tuntuu turvallisemmalta – tai ehkä ei. Kuka tietää? Ensimmäisenä ajatuksena mieleeni kuitenkin tulee se, että ruoka syödään lusikalla eikä sormin. Kaikesta huolimatta meinaan antaa tälle vielä uuden mahdollisuuden jonakin päivänä. Nyt kuitenkin pysytään siinä, että syödään omin sormin ainoastaan maissinaksuja, jotka sulavat lähes olemattomiin suussa.

Löytyykö täältä sormiruokailijoita?

Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä ja kokemuksia sormiruokailusta.

Lue myös edellinen postaus: Tonnikalapiirakka

carita

6 vastausta artikkeliin “SORMIRUOKAILU – HITTI VAI HUTI?”

  1. Sormiruokailu kuulosti omaan korvaan kätsyltä ja hauskalta tavalta tutustua ruokaan. Kokeilin maissinaksua ja sydänsyrjällä seurasin mitä tapahtuu. Parissa viikossa huomasi kehityksen siinäkin kuinka nätisti sitä herra 7kk söi. Jotenka ajattelin kokeilla myös kasvista ja hedelmää.
    Parin hyvin lyhyrn kokeilun jälkeen totesin että myös me pysymme tuossa hienosti sujuvassa lusikkasyömisessä ja maissinaksuissa. Oma verenpaine ja pulssi oli katossa välittömästi kun se siipale meni suuhun ja liian iso pala pala irtosi.

    Ilmeisesti toimii monella todella hyvin sormiruokailu ja varmasti jokainen lapsi sen oppisi, mutta vaatii hiukan vähemmän hysteerisen äidin kun minä 😀

    Vähän kovempi ihan puolikas banaani oli itseassa ihan ok, kun on sen verran iso että lähinnä maiskutteli sitä eikä edes yrittänyt ns purra palaa tai laittaa kokonaan suuhun

    • Täällä mennään hyvin samalla linjalla ja ajattelin todellakin nyt ainakin hetken pitäityä soseruokailussa ja pelkissä maissinaksuissa.. Ehkä sitten kun äiti ei ole tosiaan niin hysteerinen niin voidaan harkita laajentavamme sormiruokailu kokemuksia 😀

  2. Täällä yksi lapsen valinnasta sormiruokailun aloittanut. Meidän neiti ei nimittäin suutansa lusikalle avannut, joten ei ollut kamalasti vaihtoehtoja, vaikka olin etukäteen vannonut että mä en kyllä semmosiin hömpötyksiin rupee. Enpä! 😀 Meillä ei onneks oo ollut mitään vaaranpaikkoja tässä hommassa, vaikka niitäkin voi tulla kyllä ihan niinkun soseillessakin. Tosi nopeasti tuo oppi miten sitä ruokaa pitää käsitellä, ja kakominenikin jäi ihan pariin kertaan. Nykyään 1v 5kk syö jo sujuvasti lusikalla ja haarukalla, syönyt jo vuoden iästä. Se sormiruokailu -nimi onkin ehkä vähän harhaanjohtava, koska oikeastaan kaikki itse syöminen on sormiruokailua, vaikka veisi sitten valmiiksi täytetyn lusikan suuhun. Kyse onkin enemmän siitä että vauva syö itse kuin siitä että se söisi aina vaan sormillaan. Suosittelen kyllä lämpimästi fb:n simppeli sormiruokakeittiö -ryhmää ja omin sormin suuhun -kirjaa jos vielä pohdit sormiruokailua. Vaikka siis aivan samahan se on miten se vauva syö, kunhan jotenkin syö! Tää taitaa olla näitä äitiyden tunteita herättäviä aiheita, missä ei oikeestaan kuitenkaan oo oikeeta tai väärää ratkasua.

    • Kiva kuulla myös tällaisesta kokemuksesta, jolloin sormiruokailuun on siirrytty lapsen valinnasta. Tärkeintä tosiaan on, että ruoka maistuu ja tyyli on vapaa 🙂 Meillä ollaan enemmän kuin mielellään syöty ruoka lusikasta, ainakin vielä tähän asti, joten sen puolesta ei ole kiirettä/pakkoa siirtyä täysin sormiruokailemaan.

  3. Meillä sormiruokaillaan vaan naksuja ja ihan samasta syystä 😅 Ja naksuja neiti osaakin hienosti syödä. Koko ajatuskin kammottaa ja on kammottanut ennenkuin edes kiinteitä alotettiin. Ja sitten kun rohkaistuin ja päätin että annan kurkun imeskeltäväksi kun hampaiden tulo vaivasi niin se pelko kävi toteen. Likka sai palan irti ja jäi jumiin kurkkuun. Naama punaisena koitti haukkoa henkeä ja sätki 😭 Onneksi isä osasi toimia nopeasti ja nappasi likan käteen ja pamautti selkään.. Kurkunpala lensi kaaressa ulos. Siinä sekunneissa ehti käydä monta asiaa mielessä 😔Likka ei tuntunut säikähtäneen paljoa mutta äitillä kesti jonkun aikaa toipua tapahtuneesta 😅 Tyydyn jatkossakin soseisiin lusikalla ja maistelututtiin mistä pieni saa syödä itse turvallisella tavalla. Ehkä myöhemmin sitten kun on enemmän hamppeja suussa voi miettiä noita muita vaihtoehtoja 😅

    • Voi ei.. Nää on just niitä hetkiä mitä ei toivoisi kenellekään! Onneksi kuitenkin selvisitte vain säikahdyksellä ja voin vain kuvitella mitä kaikkea sitä on käynyt mielessä.. Olin heti alkuun myös sitä mieltä etten uskalla sormiruokailla jos Kalle ei ole kotona.. Vaikka tutustuin ensiapuohjeisiin sun muuta, niin oli edes hieman turvallisempi olo, että läsnä olisi kaksi aikuista, jos jotain sattuisi. Kyllä me ehditään sormiruokailla myös sitten kun lapset ovat isompia ja vanhemmat rauhallisempia asian suhteen 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 9
Tykkää jutusta