Raskausajan viimeiset kuulumiset

Tosiaan nämä taitavat olla viimeiset kuulumiset, jotka kirjoitan vielä ennen vauvan syntymää. Tässä raskaudessa tuntuu erilaiselta, kun tietää lasketunajan olevan ensi viikolla, mutta vauvan tuloa ei tarvi odottaa siihen asti. Jos tämä pikkutyyppi malttaa vielä omasta tahdostaan pysyä hetken vatsassa hän syntyy suunnitellulla sektiolla muutaman päivän kuluttua.

Jouduin pohtimaan vaihtoehtoja synnytystavasta, josta kirjoitinkin sektio vai perätilasynnytys? Lopulta päätös tuntui kaikesta huolimatta helpolta. Olin vahvasti sektion kannalla, sillä ajatus suunnitellusta sektiosta tuntui varmemmalta kuin perätilasynnytys joka lopulta saattaa päättyä leikkaukseen johon en ehtisi henkisesti valmistautua. Kävin kertaalleen äitiyspolilla tarkistamassa vauvan tarjontaa ja tämä pieni tyttö (sukupuolikin varmistui vielä toistamiseen) päätti tehdä päätöksen teosta helppoa. Hän on nimittäin edelleen tulossa maailmaan jalat edellä, joten ainoa turvallinen vaihtoehto synnytykselle on tässä tapauksessa sektio.

Kyllä tuleva leikkaus hirvittää ja kauhistuttaa. Kuitenkin olen päättänyt selvitä siitä ja yrittää unohtaa asian murehtimisen. Itse kun en voi siinä tilanteessa edesauttaa synnytystä millään tavalla. Toivon olevani hyvissä ja osaavissa käsissä leikkaus hetkellä. Näin jopa viime yönä painajaista leikkauksesta, mutta onneksi heräsin kesken unen ja se oli vain unta.

Kotona kaikki alkaa olla valmista ja vauva saisi jo vihdoin saapua. Pienet vaatteet on pesty ja viikattu kauniisti vaatekaappiin. Sänky ja unipesä odottaa pientä tuhisijaa. Tuplaraattaat pääsevät pian käyttöön ja isosisko on enemmän kuin innoissaan. Tosin tänään K oli sitä mieltä, että vauva palautetaan (ennen kuin hän on edes saapunut maailmaan).

Täytyy myöntää, että alan olla jo todella kyllästynyt raskaana olemiseen. Vaikka vatsa on mielestäni suht pieni (ensimmäiseen raskauteen verrattuna) on se jatkuvasti edessä. Yöllä on vaikea löytää hyvää asentoa nukkua ja kävely on hidasta. Olen jopa myynyt eteenpäin lähes kaikki äitiysvaatteet ja toivon siis mahdollisimman nopeasti mahtuvani taas omiin mukaviin vaatteisiin. Imetysvaatteet odottavat puolestaan vuoroaan vaatekaapissa. Jos niille olisi sitten seuraavien kuukausien aikana käyttöä?

Arki jännittää, mutta toisen lapsen kohdalla paljon vähemmän kuin viimeksi. Uskon, että kaikki tarvittava palautuu mieleen lapsen synnyttyä ja me selviämme arjesta hienosti kahden tytön kanssa. Toinen kun alkaa olla jo niin iso ja omatoiminen, että hän ei paljon apua tarvitse arjen askareissa. Sovimme myös Kristellan kanssa, että ennen vauvan syntymää pääsisimme eroon vaipoista ja arvatkaa mitä? K on kulkenut pian kaksi kuukautta ilman vaippoja! Tämä helpottaa suunnattomasti äidin arkea, kun on enää yksi jolle vaihtaa vaippoja päivän aikana.

En malta odottaa, että meidän perhe kasvaa ja saan pienen aarteen syliini ensimmäisen kerran!  Toivottavasti näemmä hänet pian ja kaikki menee lopulta hyvin! ♥

LUE MYÖS ↓

FITFASHION LOPPUU – MITEN KÄY BLOGILLE?

SAIRAALAKASSIN SISÄLTÖ

MITÄ SYYSVAUVA TARVITSEE?

SOME VS. TODELLISUUS

HERKULLINEN TONNIKALAPIIRAKKA

ME ASUTAAN BUNKKERISSA!

SEURAA ♥

INSTAGRAM @caritapesonen | FACEBOOK

carita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 7
Tykkää jutusta