Rakkautta, ahdistus ja ero..

Olen aina ollut ihminen joka stressaantuneena alkaa voimaan pahoin, tuntee huonoa olo ja ahdistusta. Eilen sain tuntea kaiken tämän kun aamusta alkaen mielessä kummittelu ajatus illan ohjelmasta.. pikkujouluista. Moni saattaisi olla tässä kohtaa innoissaan lähdössä juhlimaan, mutta omalla kohdallani se tarkoitti että olisi aika kokeilla uudestaan miten tämä äiti pystyy olemaan muutaman tunnin erossa omasta pienestä vauvastaan – meidän ero tuntuu olevan itselleni vaikeampaa kuin osasin koskaan kuvitella. Mitä jos pienellä tulee hätä ja äiti ei ole sillä sekunnilla auttamassa?

Olimme aikataulusta (yllätys yllätys) niin kuin aina myöhässä kaiken hössötyksen ja valmistelujen takia. Piti antaa tarkempaakin tarkemmat ohjeet kun äitini tuli meille kotiin hoitamaan oman osuutensa illan ohjelmasta lapsenvahtina. Lasi viiniä, korkkarit jalkaan ja rauhallinen olemus.. muuta en tarvitse selviytyäkseni illasta. Koska olin autolla liikenteessä lasi viiniä tarkoitti alkoholitonta ja myös imetyksen suhteen en jaksa stressata ja miettiä alkoholin poistumista elimistöstä. Olen ollut jo yli 3 vuotta juomatta tippaakaan, joten melko normaali valinta minulle muutenkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitkästä aikaa löysin itseni kuntosalilta.. tosin hieman erilaisissa kuteissa ja eri tarkoituksessa kuin miten yleensä aiemmin. Perinteiset Hyväntuulen kuntoklubin pikkujoulut on taas tältä vuodelta vietetty. Tarjolla oli mielettömän hyvät ruoat, joten ehdottomasti kannatti tsempata itsensä poistumaan hetkeksi kotoa. Tunsin kieltämättä myös kaipausta päästä salille treenaamaan – tammikuussa sitten viimeistään aloitetaan taas kadonneen timmin vartalon metsästys kuntosalilla.

image

Osaltani pikkujoulut jäivät hyvin lyhyeen, sillä minua alettiin jo muutaman tunnin jälkeen kaivata kotona. En osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta kun pääsin kotiin ja sain Kristellan syliini. Olo oli niin helpottunut ja en voinut enää ollenkaan pahoin. Kaikki se huono olo hävisi sillä samalla sekunnilla.

Onko äidin mahdollista kärsiä jonkin asteisesta eroahdistuksesta vai onko tämä sitten merkki siitä, kuinka elintärkeä osa elämääni pikkuinen jo on. Kauhulla odotan sitä päivää miten tämä äiti pysyy kasassa, kun Kristella viedään hoitoon päiväkotiin – tuskin kyyneleet ovat kaukana siinä tilanteessa. Onnekseni sen aika ei ole vielä hetkeen ja saan henkisesti valmistautua ja valmistaa itseäni sitä päivää varten.

Nyt me lähdetään viettämään ikimuistoista Kallen ensimmäistä isänpäivää. Snapchatin (caritapesonen) kautta pääset kurkistamaan millainen ohjelma meillä on tänä vuonna tiedossa. Toivottavasti selvitään ilman vaarallisia tilanteita. Blogissa pian lisää!

image

 

carita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta