Pohdintaa ja pelkoa synnytyksestä

Tällä viikolla oli vihdoin se päivä kun meillä oli perhevalmennuksen viimeinen tapaaminen, jossa käytiin tutustumassa paikalliseen synnytyssairaalaan. Jännitin koko käyntiä jo etukäteen ja minulla ei mielestäni ollut minkäänlaisia ajatuksia tai odotuksia koskien synnytystä – tai niin olin ainakin kuvitellut.

Tapaaminen alkoi tunnin mittaisella info tilaisuudella, jossa käytiin läpi ennakoivia merkkejä synnytyksestä, kivunlievityksen vaihtoehtoja sekä tietoa synnytyksestä ja sen etenemisestä. Koska olen melko herkkä kaikenlaisille sairaalaan (erityisesti synnytykseen ja leikkauksiin) liittyville kertomuksille voin sanoa, että takana oli tunti lievää pahoinvoinnin tunnetta ja koko synnytys alkoi stressaamaan entistä enemmän kuin tutustumiskäynnille mennessä. Ehkä myös osittain siksi, että en ollut perehtynyt koko asiaan juuri ollenkaan etukäteen. Ajatellut vain, että kaikki menee kuitenkin hyvin ja tarvittaessa kivunlievitystä on saatavilla – tällä ajatuksella olin menossa synnyttämään vielä alkuviikosta. Toisaalta ajatukseni eivät muuttuneet tapaamisen jälkeen, vaan olen edelleen sitä mieltä, että liika suunnittelu synnytyksen etenemisestä kannattaa unohtaa. Koskaan ei voi tietää miten asiat etenevät kyseisenä hetkenä, joten parempi mennä sen hetkisen fiiliksen mukaan. Jonkinlainen epävarmuus ja pelko kuitenkin sai minut perehtymään vielä kotiin päästyäni hieman lisää aiheeseen, joten pian löysin itseni lukemasta neuvolasta saamaani liberon raskauskirjaa, jota en ollut aikaisemmin vilkaissut ollenkaan. Yritän muistaa kätilön viimeiset sanat tapaamiselta ja mennä sairaalaan kyseisenä hetkenä avoimin mielin.

IMG_9291

carita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta