33 kysymystä ja vastausta – blogihaaste

Ihan ensimmäinen blogihaaste koko blogi historiani aikana! Tässä on kysymyksiä johon tiedätte jo varmasti vastauksen, mutta muutama vastaus saattaa yllättää. Pupulandian blogissa törmäsin tähän blogihaasteeseen ja päätin tarttua tilaisuuteen.

Avioliittoja: nolla.

Ainakin toistaiseksi. Toivon, että vielä jonain päivänä saan viettää omia häitäni ja muistella päivää mieheni kanssa. Haluan ehdottomasti vain yhden kerran elämässäni naimisiin. Joten täytyy tarkkaan harkita ennen alttarille astelemista, että mies on varmasti se oikea.

Kihloissa: nolla.

Mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä jo 7 vuotta, mutta ei olla päästy vielä niin pitkälle, että oltaisiin vietetty kihloja.

Lapsia: kaksi.

Niin kuin tiedätte ja edellisessa postauksessa (onnellinen perheenäiti) mainitsin olen enemmän kuin onnellinen siitä, että olen äiti ja minulla on kaksi ihanaa lasta elämässäni. Lapset ovat ehdottomasti parasta mitä olen elämäni aikana saanut aikaiseksi. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että meidän perhe on juuri hyvä tällaisena. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja iskeekö vauvakuume vielä vuosien mittaan.

Lemmikkejä tällä hetkellä: yksi.

Meidän perheeseen kuuluu 5-vuotias kääpiöpinseri Mila. Meidän perheessä koira on ihan yhtä rakas kuin muutkin perheenjäsenet.

Leikkauksia: kaksi.

Lapsena minulta on leikattu nivustyrä, mutta onneksi olen ollut niin pieni tyttö etten muista koko toimenpiteestä yhtään mitään. Toisena leikkauksena tämä parin viikon takainen sektio, joka on vielä liiankin tuoreessa muistissa – eikä niin hyvässä mielessä. Myöhemmin julkaisen synnytystarinan täällä blogissa ja kerron lisää omasta sektio kokemuksestani. Toivottavasti nämä kaksi leikkausta olisivat elämäni ainoat.

Tatuointeja: kaksi.

Otin ensimmäisen tatuoinnin ollessani 20-vuotias. Tässä tatuoinnissa on motto, josta olen vielä tänä päivänä samaa mieltä. Toisen tatuoinnin otin pari vuotta ensimmäisen jälkeen ja kädessä oleva teksti kertoo mikä on elämässä minulle tärkein asia. Mulla on tällä hetkellä ihan todella kova tatuointikuume ja tiedän jo millaisen tatuoinnin haluan seuraavaksi, arvaatteko yhtään?

Lävistyksiä: kahdet reiät molemmissa korvissa.

Joskus nuorena haaveilin napa- ja kielilävistyksestä. Luojan kiitos en kuitenkaan koskaan niin vakavissani, että olisin edes keskustellut lävistyksen ottamisesta vanhempieni kanssa.

blogihaaste

Muuttoja: kolme.

Ensimmäisen kerran muutin 19-vuotiaana silloisen poikakaverini kanssa vuokra-asuntoon. 21-vuotiaana ostin ensimmäisen ihan oman asunnon ja pari kuukautta sitten ostimme Kallen kanssa yhteisen isomman rivitalo asunnon jossa meidän perheen on nyt hyvä asua.

Ampunut aseella: kerran.

Kävimme kerran isänpäivänä Helsingissä ampumaradalla kokeilemassa millaista on ampua oikealla aseella. Olihan se todella jännittävää ja ehdottomasti haluaisin joskus vielä kokeilla uudelleen.

Ottanut lopputilin: ainakin kahdesti.

Nuorena työskentelin parin vuoden ajan myyntineuvottelijana opiskelujen ohella, josta irtisanouduin ja siirryin omaa koulutustani vastaavaan työhön. Tästä työpaikasta taas irtisanouduin ja siirryin nykyiseen työpaikkaani, jossa olen työskennellyt parturi-kampaaja yrittäjänä jo 8 vuoden ajan.

Ollut saaressa: lukuisia kertoja.

Olen ainakin nuoruudessani muutamana juhannuksena viettänyt yön saaressa. Kesällä perinteisesti perheen kesken käydään veneilemässä  ja paistetaan makkarat sekä kalastetaan saaressa.

Autosi: Nissan Qashqai.

Vaihdoin juuri ennen Kristellan syntymää pienen, mutta ihanan Volkswagen Beetlen Nissanin ”perheautoon”.  Tosin tämän toisen lapsen kohdalla mietin olisiko käytännöllisempi vaihtaa vielä tilavampaan ja isompaan oikeaan  perheautoon jossa olisi 7 matkustajalle paikat.

Ollut lentokoneessa: monesti.

En edes muista kuinka monesti olen ollut lentokoneessa, mutta olen lentänyt ulkomaille jo useita kertoja pelkästään lapsuudessani. Viimeisin kerta lentokoneessa oli helmikuussa, kun kävimme perheen kanssa viikon lomalla Gran Canarialla. Seuraavan kerran olisi suunnitteilla ulkomaanmatka ensi kesällä. Jos vain saisimme lennot ja hotellit varattua viimeistään talven aikana.

Onko joku itkenyt vuoksesi: kyllä on.

Ollut rakastunut: Olen tällä hetkellä.

Olen korviani myöten rakastunut lapsiimme ja saa siitä rakkaudesta myös mieheni osansa.

Ollut ambulanssissa: en kertaakaan.

Toivottavasti ei tarvitsekaan.

Luistellut: lukuisia kertoja.

Viimeisimmästä kerrasta taitaa olla vuosia aikaa. Talvella lähdetään Kristellan kanssa ehdottomasti yhdessä luistelemaan. Asuukohan Suomessa ketään, joka ei olisi koskaan luistellut?

Surffannut: en kertaakaan.

Haluaisin kyllä joskus kokeilla. Tosin en tiedä tulisiko siitä yhtään mitään..

Ollut risteilyllä: lukuisia kertoja.

Olen käynyt risteilyllä niin perheen kuin ystävien kanssa ainakin kymmeniä kertoja. Yhdessä vaiheessa meillä oli tapana käydä aina juhnnuksena risteilyllä, koska meillä ei ollut mökkiä ja jotain täytyi  keksiä.

Ajanut moottoripyörällä: en kertaakaan.

Ratsastanut hevosella: en koskaan.

Lähes kuollut: en onneksi!

Ollut sairaalassa: kyllä.

Viime viikkoina vähän turhankin paljon päiviä on tullut vietettyä sairaalassa. Olen ollut sairaalassa ainoastaan synnytysten yhteydessä.

Suosikkihedelmä: ananas, passion, mango..

Kaikki hedelmät ovat niin hyviä, joten vaikea sanoa vain yhtä suosikkia.

Aamu vai ilta: ehdottomasti ilta.

En ole yhtään aamuihminen ja tuntuu, että illalla saan paljon enemmän asioita tehtyä. Illat myös yleensä venähtävät ja yöunille käyn poikkeuksetta aikaisintaan puolenyön aikoihin.

Lempiväri: vaaleanpunainen.

Johtuu varmaan osittain tästä elämästä täällä vaaleanpunaisessa vauvakuplassa.

Viimeisin puhelu: Kallelta.

Tai oikeastaan Kristellalta. Hän kertoi päivän kuulumiset.

Viimeisin viesti: siskolta.

Nähnyt jonkun kuolevan: en onneksi.

Kahvi vai tee: kahvi.

Ehdottomasti kahvi. Latte, cappuccino, jäälatte.. Ei mitään väliä missä muodossa, mutta kahvi kuuluu jokaiseen päivään.

Paras piirakka: kaikki suolaiset.

Lohi-pinaatti, tonnikala, kana-pepperoni, parsakaali-kana-aura.. Näitä voisin luetella loputtomasti.

Kissa vai koira: koira.

Tarviiko tätä edes selittää. Olen aina ollut enemmän koiraihminen. Enkä liiemmin välitä kissoista.

Paras vuodenaika: kesä.

Omalla tavallaan jokaisessa vuodenajassa on hyvät puolensa ja olen tyytyväinen siihen, että meillä on täällä Suomessa neljä eri vuodenaikaa. Kuitenkin jos yksi pitää valita niin se on kesä ja mielellään super lämmin sellainen. Lasten kanssa liikkuminen on helpompaa, kun ei tarvitse huolehti toppavaatteista, haalareista ja pipoista. Kuka ei rakastaisi aurinko, hiekkarantoja ja kaunista kesäistä Suomen luontoa?

LUE MYÖS ↓

PUHUTAAN SUORAAN IMETYKSESTÄ

FITFASHION LOPPUU – MITEN KÄY BLOGILLE?

ME ASUTAAN BUNKKERISSA!

PILAATKO LAPSEN TERVEYDEN SOKERILLA?

SEURAA ♥

INSTAGRAM @caritapesonen | FACEBOOK

Onnellinen perheenäiti?

Jos lähdetään vertaamaan perheellisen ja sinkun elämää huomataan, että tilanteet ovat hyvin erilaiset. Sinkuilla on paljon enemmän aikaa ystäville kun taas perheellisenä työpäivän jälkeen haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa lasten kanssa. Mietin millaista elämäni mahtaisi olla jos en olisi perheenäiti. Mitä jos minulla ei olisi avopuolisoa ja kahta ihanaa lasta? Olisihan se elämä yksinkertaisesti tylsää ja yksinäistä.

perheenäiti

Perheellisenä kaikki omat menot on tietenkin suunniteltava ottaen muu perhe huomioon. Oma-aika on sitä, että pääset käymään ruokakaupassa kaikessa rauhassa yksin. Tällaisina kertoina huomaan haahuilevani hyllyjen välejä ilman minkäänlaista kiirettä. Kristellan kanssa kaupassa käynti saattaa olla selviytymistä siitä, että lapsi pysyy aloillaan eikä kiipeä pois ostoskärrystä tai juokse minne sattuu. Kaikki tapaamiset on suunniteltava lasten ehdoilla ja sovittava mahdollisesta lastenhoidosta etukäteen. Perheellisenä ei yksinkertaisesti ole samalla tavoin aikaa panostaa ihmissuhteisiin. Lasten myötä huomaan ystäväpiirin kuitenkin laajentuneen ja elämään on astunut uusia perheellisiä tuttavuuksia. Leikkikenttä treffit, kerhot ja avoin päiväkoti ovat laatuaikaa niin keskenään keskusteleville vanhemmille kuin leikkiville lapsille.

Jos minulla ei olisi tätä ihanaa kuopusta ei minun tarvitsisi viettää kaikkea aikaa parhaillaan sairaalassa. Ei tarvitsisi huolehtia sitä ymmärtääkö Kristella miksi äiti ei ole koskaan kotona ja tuntea huonoa omaatuntoa ettei esikoiselle ole ollut aikaa. Tunnen joka kerta piston sydämessä, kun äiti ei enää kelpaa peittelemään häntä yöunille vaan siitä on tullut isän tehtävä. Tuntuu pahalta kun joutuu valitsemaan kahden tärkeimmän ihmisen väliltä kumman kanssa viettää päivät, mutta tällä hetkellä meillä ei oikeastaan ole vaihtoehtoja. Vielä pahemmalta tuntuisi jättää tuo parin viikon ikäinen lapsi yksin sairaalaan ilman äidin läheisyyttä.

Jos minä en olisi perheenäiti olisi elämäni paljon tylsempää ja yksinäistä. Olen luonteeltani sellainen joka mielummin valitsee ystävät ja perheen yksinäisyyden sijasta. Suoraan sanottuna viihdyn todella huonosti yksin. Jos minulla ei olisi perhettä voisin viettää päivät tekemättä mitään ja istua illat sohvalla tuijottaen televisiota tai tietokoneen näyttöä iltatoimien, iltasadun ja perheen yhteisen ajan sijasta. En saisi nauraa Kirstellan tarinoille (hänestä on tullut oikea papupata myös omien sanojensa mukaan). Enkä tietäisi kuinka huolissaan sitä voi omasta lapsestaan olla. Pienimmätkin asiat saavat joskus stressaamaan turhaan ja isompien asioiden kanssa sitä on aivan sydän syrjällään. En tiedä ovatko kaikki vanhemmat samanlaisia, mutta minulle lasteni hyvinvointi ja onnellinen perhe-elämä on kaikki kaikessa.

Olen enemmän kuin onnellinen siitä, että minulla on kaksi tervettä ja maailman rakkainta lasta elämässäni. En vaihtaisi päivääkään elämästäni, vaikka joskus haluaisin viettää edes yhden päivän yksin, nukkua yhden yön kunnolla ja olla tuntematta turhaa huolta. Rakastan meidän tyttöjä enemmän kuin osaan kertoa ja he tekevät meistä täydellisen perheen.

LUE MYÖS ↓

PUHUTAAN SUORAAN IMETYKSESTÄ

HÄN ON VIHDOIN TÄÄLLÄ

FITFASHION LOPPUU – MITEN KÄY  BLOGILLE?

SEKTIO VAI PERÄTILASYNNYTYS?

SEURAA ♥

INSTAGRAM @caritapesonen | FACEBOOK

Puhutaan suoraan imetyksestä

Parhaillaan vietetään  imetysviikkoa, joten nyt on sopiva hetki puhua hieman syvällisemmin aiheesta. Imetys on asia joka jakaa mielipiteitä, vaikka se on yksi luonnollisimmista asioista maailmassa. Imetys luo tietynlaisen siteen äidin ja lapsen välille heti syntymästä lähtien. Vauvan riittävä ravinnon saanti on tärkeää kasvun sekä kehityksen kannalta ja äidinmaito on tutkitusti paras mahdollinen vaihtoehto vastasyntyneelle. Imetys edistää äidin sekä lapsen hyvinvointia ja äidinmaidon sanotaan suojaavan vauvaa tulehduksilta sekä sairauksilta.

imetys

Suosituksena olisi täysimetys ensimmäisen kuuden kuukauden ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen ravinto olisi pelkästään äidinmaitoa. Osittaisessa imetyksessä äidinmaidon lisäksi käytetään korvikkeita, jos vauva ei esimerkiksi saa riittävästi ravintoa pelkästä imetyksestä. Kaikki eivät pysty imettämään vaikka haluaisivat ja maidontuotantoon ei välttämättä itse aina pysty vaikuttamaan. Stressi on suuri tekijä maidontuotannossa ja huolehtiminen oman maidon riittävyydestä saattaa vain vähentää maidontuotantoa. Olisi tärkeää luottaa itseensä sekä siihen, että vauva saa tarpeeksi ravintoa suoraan rinnasta. Yleensä sektion jälkeen imetyksen onnistuminen saattaa ottaa oman aikansa. Normaali alatiesynnytys taas edesauttaa maidon nousua ja saattaa tehdä helpompaa imetyksen alkutaipaleesta.

Kristellan kanssa olin päättänyt, että teen kaikkeni jotta imetys onnistuisi. Hankalasta imetyksen alkutaipaleesta ja imetyksen haasteista huolimatta sain kaiken sujumaan ja meidän imetystaival kesti kokonaisuudessaan 6 kuukautta. En täysimettänyt vaan kotona löytyi korvikkeita, jotka olivat imetyksen tukena ja kiinteitä ruokia maisteltiin heti neljän kuukauden iästä lähtien. Kiinteiden ruokien ohella jatkoin imetystä kunnes pikku hiljaa huomasin, että meidän taival tuli päätökseen. Imetyksen lopettaminen ei ollut mitenkään suunniteltu tai tietoinen valinta – niin siinä vain tapahtui.

imetys

Itse pidän imetystä todella tärkeänä vauvan ja äidin läheisyyden kannalta. Se luo erityisen siteen molempien välille, jollaista ei voi kokematta ymmärtää. Voi sitä huolen määrää kuinka stressasin K:n kanssa korvikkeiden käyttöä ja koin olevani huono äiti kun tarjoan lapselleni muuta kuin äidinmaitoa. Ymmärrän kuinka tärkeää imetys on, mutta mielestäni tärkeintä kuitenkin on se, että lapsi kasvaa ja saa ravintoa. Ei sillä ole niin suurta väliä tuleeko maito rinnasta vai purkista. Se ei tee meistä kenestäkään yhtään huonompaa äitiä omalle lapselleen. Oli päätös sitten riippuvainen itsestään tai ei – lapsi kasvaa ihan samalla tavalla niin äidinmaidolla kuin korvikkeella.

Nyt vauvan kanssa vietettyäni aikaa sairaalassa huomaan kuinka tärkeäksi koen imetyksen onnistumisen. Haluan antaa kaiken mahdollisen läheisyyden pienokaiselle, jotta hänellä on paras mahdollinen sekä turvallinen olo. Kaiken alku stressin jälkeen olen pystynyt imettämään ja saan jopa pumpattua koko ajan lisääntyviä määriä maitoa talteen. Vaikka alkuun maidon määrä vähentyi huomattavasti, joka oli tietysti hyvin odotettavaa kaiken stressin keskellä. Stressin määrästä ajatellen en olisi ihmeissäni vaikka maidontuotanto olisi loppunut kokonaan. Luojan kiitos toivon, että pahin on nyt ohi ja voimme keskittyä vauvan paranemiseen.

imetys

Meillä on vauvan kanssa viikko takana imetystä ja rinnat eivät ole kipeytyneet ollenkaan! Johtuuko se sitten vauvan hyvästä imuotteesta vai mistä, mutta tällä kertaa imetys on lähtenyt sujumaan paljon paremmin kuin edellisellä kerralla. Kristellan kanssa imetys teki niin kipeää ensimmäisten viikkojen aikana, että pelkäsin sitä hetkeä, kun hän herää unilta vaatien rinnalle. Meinasin jopa luovuttaa useaan otteeseen, mutta kiitos rintakumien imetys muuttui ajan mittaan miellyttäväksi  kokemukseksi meidän välillä.

Vauva ei ole täysimetyksellä, koska erityisesti tällä hetkellä on tärkeintä pitää hänet tyytyväisenä ja varmistaa riittävä ravinnon saanti paranemista edesauttaen. Siinä vaiheessa kun kotiudumme aion yrittää siirtyä täysimetykseen, mutta en aio ottaa minkäänlaista ylimääräistä huolta asiasta. Hän on tosiaan sairaalassa tottunut saamaan suurimman osan maidosta pullosta. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että meidän on vaikeampi siirtyä pelkkään rintaan takaisin. Saatan jo päivä päivältä huomata, kuinka hän tyytyy entistä enemmän tuttipulloon ja kieltäytyy rinnasta. Jos en kotiuduttuamme pysty pelkästään imettämällä ruokkimaan lastani riittävästi niin marssin kauppaan ja ostan huoletta hyllystä sitä korvikemaitoa, jolla sitten kasvatan lapsestani ihan yhtä hyvän lapsen kuin äidit jotka täysimettävät lapsiaan.

LUE MYÖS ↓

HÄN ON VIHDOIN TÄÄLLÄ!

IMETYS VAI KORVIKEMUTSI?

JOS ELETTÄISIIIN VAUVAN EHDOILLA..

FITFASHION LOPPPUU – MITEN KÄY BLOGILLE?

SEURAA ♥

INSTAGRAM @caritapesonen | FACEBOOK