Mitä minulle oikeasti kuuluu?

Ihana millaisesta säästä sitä pääsi viikonlopun aikana nauttimaan. Usein tuntuu, että viikonloppuisin aika juoksee paljon nopeammin kuin arkena ja lista tekemättömistä asioista ei häviä mihinkään, vaan päinvastoin… Kuluneen viikonlopun aikana järjestin vihdoin aikaa pysyähtyä hetkeksi rentoutumaan ja nauttimaan ihan niistä pienimmistäkin asioista.

IMG_1519

Sunnuntaina kävin hyvän ystäväni kanssa brunssilla, jossa saatiin lähes pari tuntia kulumaan vaihtamalla kuulumisia ja nauttien ruoasta kaikessa rauhassa ilman kiirettä. Tällaisia asioita tulen varmasti kaipaamaan kesän ja lapsen syntymän jälkeen, sitä kun ei ole kiire mihinkään ja päivän ei tarvitse olla tarkkaan aikataulutettu tai liian rutiininomainen. Tällä hetkellä päivääni saattaa kuulua jopa tunnin tai kahden päiväunet juuri sillä hetkellä kun olo tuntuu väsyneeltä. Tulevaisuudessa taas taidetaan nukkua jonkun toisen ehdoilla, silloin kun sille on aikaa. Parasta nauttia siis vielä näistä asioista muutamien jäljellä olevien raskausviikkojen aikana. Itseasiassa tarkkaan laskettuun aikaan on jäljellä enää 12 kokonaista viikkoa, mihin tämä aika tuntuu katoavan? En millään malttaisi odottaa sitä hetkeä kun näen pikkuisen ja saan pitää häntä sylissäni, siitähän on jo useita viikkoja kun viimeksi ultrassa nähtiin. Onneksi vilkas pienokainen kuitenkin aina viimeistään iltaisin ennen nukkumaanmenoa muistuttaa olemassaolostaan koko ajan voimistuvilla liikkeillään ja potkuillaan.

Viikonloppuna otettiin myös pieni irtiotto ja suunnattiin siskoni kanssa maaseudulle kuvailemaan ja nauttimaan lämpimästä kesäpäivästä. Hiljaisuus ja rauha tekee välillä oikein hyvää, jolloin ajatukset saavat rauhassa levätä. Illalla puolestaan jännitettiin Suomi-Kanada jääkiekkopelin ääressä ja valmistauduin henkisesti tämän aamuiseen raskauden aikana tehtävään sokerirasituskokeeseen. Aamulla oli siis 12 tuntia takana syömättä sekä juomatta ja terveyskeskuksen laboratoriossa sain lähes heti saavuttuani nauttia makeaakin makeamman sokeriliuosjuoman. Todellisuudessa tämä paljon puhuttu ”ällöttävän” makuinen juoma oli kuin tölkillinen mehua muutamalla extra sokeripalalla. Pari tuntia ja kolme verikoetta myöhemmin kaikki oli jo valmista, eikä kokemus ollut mielestäni mitenkään kammoksuttava, vaikka siitä usein niin puhutaan. Nyt vaan odotellaan ensi viikon neuvolakäyntiä, jossa kuullaan tulokset ja toivotaan, että kaikki on niin kuin pitääkin.

IMG_1547

IMG_9291

carita

5 vastausta artikkeliin “Mitä minulle oikeasti kuuluu?”

  1. Hei menee ihan ohi aiheen mut mie kysyn silti! Siulla oli ainaki joskus sellainen toooosi ihana valkoinen rannekello? Osaakko sanoa minkä merkkinen se on tai mistä ostettu? Käytäkkö sie sitä enää ollenkaan jos et niin oisikko sie halukas myymään sitä miulle? (:

    • Mulla on tosiaan parikin erilaista valkoista rannekelloa jotka on välillä käytössä. Toinen on koko valkoinen DKNY:n kello ja toinen on valkoisella nahkarannekkeella ja ruusukultaisella kellotaululla oleva Glitterin kello. Glitterissä on ainakin vielä vähän aikaa sitten löytynyt kyseistä kelloa tai lähes vastaavanlaisia, joten kannattaa käydä sieltä katsomassa. 🙂

  2. Joo just sitä valkoista nahkarannekkeella olevaa kelloa mie meinasin! Kiitos! Pitää käydä sieltä katsoon jos semmoista tai sen tyyppistä kelloa sieltä löytyisi! Joskus kiinnitin vaan siihen kelloon huomion siun ranteessa! Se vaan näytti niin super ihanalta (:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta