Me asutaan bunkkerissa!

Ärsyttävät naapurit, kerrostalokyttääjät ja uteliaat ihmiset jotka tietävät (tai luulevat tietävänsä) paremmin toisten ihmisten asiat kuin omansa. Moni on varmasti elämänsä aikana törmännyt tällaisiin ihmisiin, koska heitä löytyy aina niin kerrostalossa kuin isommissa taloyhtiöissä tai oikeastaan ihan joka puolelta eri asuinalueilta. Meitä ihmisiä on niin moneen lähtöön. Olen elämäni aikana asunut kerrostalossa, rivitalossa ja paritalossa, joten olen tavannut jos jonkinlaista naapuria.

Viimeisimmässä rivitalo asunnossamme asuimme 7 vuotta. Pieni muutaman asunnon taloyhtiö oli aivan ihana ja naapurit mitä mukavampia. Sitä aiempi kerrostalo asunto oli myös rauhallinen ja naapurit olivat kiinnostuneita vain omista asioistaan. Olen siis onneksi välttynyt niin kutsutuilta kerrostalokyttääjiltä, jotka jopa lähettelevät perättömiä lappuja luukusta ja ilmoittavat häiritsevistä äänistä ja asioista ilman mitään syytä. Nyt me olemme asuneet muutaman viikon uudessa rivitaloasunnossa, joka on huomattavasti isompi taloyhtiö kuin mikään aiempi. Kun 16 asuntoa on kyseessä niin mukaan mahtuu jos jonkinlaista ihmistä. Ketä häiritsee mikäkin asia ja mielipiteitä on monia, jotka täytyy varmasti saada kuulumaan.

En yleensä välitä ihmisten mielipiteistä, mutta arvostelu on asia jota en voi sietää. Jos aikuinen ihminen kokee pakonomaiseksi tarpeeksi kertoa vain negatiivisia kommentteja ja mielipiteitä niin se on jotain mikä ei vain sovi mun ajatusmaailmaan mitenkään. Samassa taloyhtiössä asuva rouva nimittäin ainakin halusi varmistaa käytöksellään ettei vain vahingossakaan anna hyvää ensivaikutelmaa itsestään.

Meidän asunto taisi olla ainoa koko taloyhtiöstä jossa piha ei ollut aidattu. Koiran sekä pienen lapsen kanssa sanoisin rajatun ja aidatun pihan olevan ainoa oikea ratkaisu, Enkä todellakaan tahdo juosta molempien perässä vahtimassa jos he karkaavat naapurien pihoille tai autotielle. Oma piha tai leikkikenttä on paikka jossa täytyy voida leikkiä turvallisesti. Erityisesti vilkkaan lapsen kanssa sitä saa koko ajan olla silmät selässä. Ai että on ollut ihana istua terassilla kun voi antaa Kristellan ja Milan huoletta leikkiä meidän omalla aidatulla pihalla.

Tosiaan meidän aidan rakennusprojekti on venähtänyt ja aita ei ole vielä tälläkään hetkellä valmis, koska tässä kodissa nyt on ollut muutenkin työtä jotka ovat menneet viimeistellyn aidan edelle. Rakennusprojektin ollessa vielä vaiheessa käveli naapuruston rouva meidän pihan ulkopuolelle ja huikkasi kovaan ääneen kuinka aita on törkeän korkea. Tämän jälkeen rouva kertoi kuinka saa kertoa oman mielipiteensä ja me kuulemma asutaan hänen mielestään bunkkerissa. Jäin ehkä hetkeksi hämilleni ja mietin pariin kertaan kuulinko nyt ihan oikeasti oikein. Erittäin mielenkiintoinen tapa toivottaa uudet asukkaat tervetulleiksi. Hetken jopa mietin ällistyneenä mihin me oikein olemme muuttaneet. Yleensä ensimmäisen kerran tavatessa tervehditään tai esittäydytään kohteliaasti – ainakin näin minulle on pienestä pitäen vanhemmat opettaneet.

Kaikista huvittavinta tässä asiassa on se, että kyseinen rouva arvostelee keskeneräistä työtä. Varmasti jokainen kampaaja tietää kuinka ärsyttävää on keskeneräisen leikkauksen arvostelu – tämä meni samalla tavalla tunteisiin. Tällä hetkelle tekisi mieli antaa rakennusmiehille ohjeet rakentaa niin korkea aita, että tällaiset uteliaat ja törkeästi käyttäytyvät ihmiset pysyisivät kokonaan poissa silmistä. Tuntuu säälittävältä tavata ihmisiä joilla ei ole muuta tekemistä elämässä kuin päivitellä ääneen muiden asioita. Henkilökohtaisesti en koe minkäänlaista arvostusta ihmisiä kohtaan jotka käyttäytyvät tällä tavoin. Aikuiset ihmiset voisivat joskus miettiä mitä kannattaa jättää sanomatta ja mitä sanoa ääneen. Ei mulla tulisi mieleenikään mennä arvostelemaan tuosta noin vain negatiivisesti kenenkään kotia, tyylitajua tai ulkonäköä.

Tämä on vähän sama asia jos aloitat uudessa työpaikassa ja osa työntekijöistä on ollut vuosia jopa vuosikymmeniä ennen sinua kyseisessä työssä. He luulevat olevansa muita ylempänä ja parempia ihmisiä joilla on lupa arvostella. Sama pätee taloyhtiöön jossa alkuperäiset asukkaat kuvittelevat omistavansa koko taloyhtiön. Tosiasia on se, että me kaikki ihmiset ollaan tasa-arvoisia. Olimme sitten nuoria, vanhoja, miehiä, naisia, eläkeläisiä, työssäkäyviä tai työttömiä. Aivan sama olimmeko asuneet kolmekymmentä vuotta vai kolme viikkoa taloyhtiössä.

Ehkä meidän olisi pitänyt rakentaa polven korkuinen aita, jotta uteliaat ihmiset varmasti näkisivät seurata mitä pihallamme tapahtuu. Olisikohan siinä vaiheessa taloyhtiön kuppikunta myös ollut tyytyväinen vai edelleen keksineet puheenaihetta tällä kertaa liian matalasta aidasta.

Onko teistä muut törmänneet elämänsä aikana ärsyttäviin, uteliaisiin naapureihin tai kerrostalokyttääjiin?

LUE MYÖS ↓

MITÄ SYYSVAUVA TARVITSEE?

JOS TÄSTÄ SELVITTIIN NIIN SELVITÄÄN MISTÄ VAIN!

ME MUUTETAAN!

PILAATKO LAPSEN TERVEYDEN SOKERILLA?

KUINKA RASKAUS ON VAIKUTTANUT RUOKAVALIOON?

SEURAA ♥

INSTAGRAM @caritapesonen | FACEBOOK

carita

4 vastausta artikkeliin “Me asutaan bunkkerissa!”

  1. Taitaa rouvaa hieman harmittaa, kun ei ole suoraa näköyhteyttä pihalle ja aita on sen verran korkea, että joutuu tulemaan ihan lähietäisyydelle tirkistelemään. 😉 Olisit kysynyt häneltä, että mikäs aidassa on vikana? Aivan ai niin se, ettei nää mitä tässä tapahtuu. 😀

    • Ilmeisesti asia harmitti ja niin paljon ettei rouva osannut olla kertomatta mielipidettään ääneen.. Jäin niin hämilleni itsekin etten osannut kysyä tai kommentoida asiaa kyllä yhtään mitenkään kyseisessä tilanteessa 😀

  2. Yleensä naapureilta pitää kysyä lupa aidan rakentamiseen ja korkeus on tarkasti säädelty myös :). Ehkä rouva ei kokenut tulleensa kuulluksi ja päätti näpäyttää?

    • Nämä oli kaikki asiat itseasiassa käyty läpi ja isännöitsijältä vielä varmistettu. Korkeus myös ihan sama kuin muilla raja aidoilla, jos rouva vain olisi malttanut odottaa aidan valmistumista ja jättänyt keskeneräiset arvostelut sikseen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 9
Tykkää jutusta