Kevättä kohti

Vihdoin oli päiviä jolloin on ollut mahdollista nauttia talvisesta säästä, jossa voi pulkkailla ja leikkiä lumessa – vielä ihan kohtuullisilla pakkasilla. Rakastan kesää ja voisin hyvin muuttaa talveksi etelään, mutta se kuinka iloinen pieni lapsi voi olla vetäen pulkkaa lumessa ja auttaen innokkaana lumitöissä saa minut rakastamaan talvea. Kieltämättä pitkä ja pimeä syksy tuntui jatkuvan loputtomasti ennen lumen tuloa (sama vaikutelma on ollut tuttu viime vuosien aikana). Kristellan kanssa ulkoillessa piti pukeutua sadevaatteisiin ja silti kaikki vaatteet olivat likaisia jokaisen kuralammikon tutkimisen jälkeen. Ai että kun tuntui helpottavalta pukea lapsi toppapukuun ja päästää ulos leikkimään lumella.

Mitä vanhemmaksi olen tullut sen enemmän olen oppinut arvostamaan talvea. Tänä vuonna ajattelin että ostaisin itselleni sukset ja rohkenisin lähteä ladulle kokeilemaan hiihtoa sitten lapsuuden – huolestuttava aikuisuuden merkki? Sillä olen ihan lapsesta asti suoraan sanottuna vihannut koululiikunnan pakollista hiihtoa. Kaikista mukavinta olisi napata tuo pieni tyttö mukaan ja lähteä vaikka yhdessä hiihtämään tai luistelemaan. Se taitaa kuitenkin olla järkevintä siirtää ensi vuoteen kun ikää on reilu kaksi vuotta ja tasapaino on paremmin kehittynyt – ehkä säästämme näin molempien hermoja samalla.

Viime päivien aikana olemme siis nauttineet lumileikeistä, tehneet lumityöt yhdessä Kristellan kanssa sekä pulkkailleet enemmän kuin tarpeeksi. Kun sitä on viettänyt useamman viikon kipeänä kotona niin tuntuu erittäin hyvältä päästä vihdoin ulkoilemaan. Tällä hetkellä tosin ikkunasta ulos katsoessa näyttää siltä, että saamme kaivaa kumisaappaat ja sadevaatteet jälleen esille. Toivotaan että pikku pakkaset saapuvat vielä ja pääsemme nauttimaan talvesta ennen kuin kevätaurinko sulattaa viimeisetkin lumikinokset.

Seuraa ♥

Instagram | Facebook

carita

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 3
Tykkää jutusta