Me kaikki ollaan ihmisiä!

On sellaisia mielensäpahoittajia jotka ovat sitä mieltä, että asiakaspalvelutyötä tekevillä ihmisillä ei olisi oikeutta sairaslomaan. Jos useita viikkoja sitten varattu kampaaja aika joudutaankin siirtämään on se aivan ylitsepääsemätöntä. Jotenkin voisin sanoa, että tällaiset mielensäpahoittajat ovat varmasti myös joskus itse jääneet kotiin sairastumisen vuoksi. Me jokainen ollaan samanarvoisia ihmisiä ammatista riippumatta ja ihan samalla tavoin meillä jokaisella on oikeus huolehtia omasta terveydestä. Ainakin minä olen sitä mieltä, että asetan oman ja läheisteni terveyden sata kertaa tärkeämmäksi kuin sen, että raahaudun puolikuolleena työpaikalle.

Moni ei välttämättä ajattele, että suurin osa parturi-kampaajista työskentelee yrittäjinä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kukaan ei maksa menetetyistä työpäivistä minkäänlaista sairasloman korvausta. Olen työskennellyt pian 8 vuoden ajan yrittäjänä ja sairauden takia olen ollut tuona aikana tasan kaksi kertaa poissa töistä. Ei sitä huvikseen vaan tule jäätyä kotiin vaikka aina ei nappaa lähteä töihin. Yrittäjänä sitä on pakko omistautua työlleen ja pienen flunssan takia on turha jäädä kotiin lepäämään.

Mulla on ainakin tullut elämässä eteen lukuisia tilanteita jolloin neuvolaan tai kosmetologille varattua aikaa on jouduttu siirtämään sairastapauksen vuoksi. Se on täysin ymmärrettävää – tai toiset ymmärtävät ja toiset eivät. Sitä kun ei vaan itse pysty päättämään välttääkö influenssan tai iskeekö jokin kamala tauti hetkenä minä hyvänsä. Tuskin kukaan valitsee mielummin makaavansa kipeänä sängyn pohjalla kuin viettävänsä terveenä päivän työpaikalla. Meitä ihmisiä on täällä niin moneen lähtöön, että joidenkin kannattaisi lopettaa ainoastaan omien etujen ajatteleminen ja hyväksyä se tosiasia ettei kaikki mene aina niin kuin suunnittelee.

Edellinen kirjoitus → P*skin helmikuu ikinä

P*skin helmikuu ikinä

Tällä hetkellä makaan vaihteeksi sängyn pohjalla ja alan olla sanattoman kyllästynyt tähän voimattomaan oloon, joka on tullut viime viikkoina liiankin tutuksi. Somessa meidän perheen arkea seuranneet ovat saattaneet huomata, että helmikuussa ei ole paljonkaan päivitelty mitään kanavia – eikä blogia. Lähes koko helmikuu on kulunut jatkuvassa sairastelukierteessä. Kaikki alkoi oikeastaan tammikuun lopussa kun Kristella sairastui ensimmäisenä lähes 40 asteen kuumeeseen. Pientä potilasta hoivaten olisi ollut ihme jos olisin säästynyt samalta taudilta.

Helmikuun alkuun varattu ulkomaanmatka lähestyi uhkaavasti ja tauti ei näyttänyt helpottavan. Kuitenkin lähtöpäivänä kuume oli tiessään ja pientä flunssaa lukuun ottamatta jokainen meidän perheestä oli siinä kunnossa että pystyi matkustamaan. Viikon lomailu Gran Canarialla sujui loistavasti ja kotiuduttuun matkalta Kristellan kanssa terveinä. Ai että oli ihana päästä matkalle ja loma tuli kieltämättä enemmän kuin tarpeeseen.

Ehdittiin viettää muutama päivä kotiuduttua terveenä, mutta taas viikonlopun aikana olo meni entistä huonommaksi. Joka paikkaa kolottaa ja kuumemittari näyttää hurjia lukemia. Itseasiassa olen ollut niin huonossa kunnossa, että joudun pinnistellä pysyäkseni jalkeilla – en muista olenko koskaan ollut näin kipeä kuin tällä hetkellä. Arvatkaa koenko huonoa omaatuntoa siitä, että en jaksa leikkiä Kristellan kanssa kun äidin täytyy levätä. Onneksi mulla on ihana mies kotona, joka on hoitanut ja leikkinyt meidän lapsen kanssa enemmän kuin tarpeeksi.

Olen jo ehtinyt ottaa melkoista stressiä blogi tauosta, mutta en yksinkertaisesti ole jaksanut kirjoittaa. Toisaalta asetan kaikkein tärkeimmäksi asiaksi terveyden ja siitä huolehtimisen. Täällä minä makaan sängyssä ja kirjoitan tätä tekstiä kovassa kuumeessa ja yritän parannella itseni kuntoon.

Lue myös → Rahapäiväkirja – vastuullista rahankäyttöä?

Vuoden 2018 tavoitteet

Tänä vuonna minä lupaan.. Jälleen kerran eletään vuoden ensimmäisiä päiviä uutena ihmisenä – uusi vuosi ja uusi minä. Olen sitä mieltä ettei elämäntaparemontti tai yhtäkkinen innostuminen omasta hyvinvoinnista kanna pitkälle jos ainoa kaiken takana oleva syy on uuden vuoden lupauksesta kiinni pitäminen. Ensimmäiset lupaukset alkavat varmasti olla jo pian unohdettu ja vanha elämäntapa palaa hetken innostuksen tilalle. Jos oikeasti tahtoo tehdä muutoksia ja lupauksia elämässä täytyy sen tapahtua täysin omasta tahdosta. Muutokset voivat tapahtua koska vain, ei siihen oikeasti tarvita vuoden vaihtumista. Mitä jos unohdettaisiin ne perinteiset uuden vuoden lupaukset ja asetettaisiin realistiset tavoitteet tulevalle vuodelle?

Tavoitteet
Kuva: A-lehdet / Johanna Myllymäki

Vuoden 2018 tavoitteet

Vastuullista rahankäyttöä.

Olen aina ollut melko huoleton rahan kanssa ja jos jotain haluan niin olen ostanut sen – ilman sen suurempaa mietintää. Nykyään pohdin tarkkaan tuleeko kaikki hankkimani oikeasti tarpeeseen. Tänä vuonna en hanki mitään turhaa meidän perheelle. Mielummin sijoitan isomman summan ulkomaanmatkaan kuin ostelen hulluna vaatteita ja kenkiä, joita on valmiiksi kaapit pullollaan.

Kiitollisuus.

Olen kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla on. Ihan niistä arjen pienistä asioista ja kaikista ihanista ihmisistä ympärilläni.

Turhat asiat sikseen.

Tänä vuonna en aio valittaa kotona pienistä ja turhista asioista. Tietyissä asioissa olen varsinainen kontrollifriikki, mutta joskus on hyvä antaa toisen tehdä asiat omalla tavallaan.

Ajankäyttö.

Kotona ollessa tunnit vain vierähtävät ja tekemättömät asiat lisääntyvät. Olen edelleen se ihminen jota saa aina odottaa ja olen aina myöhässä sovitusta aikataulusta – tavoitteena on yrittää olla myöhästelemättä vaikka pahoin pelkään, että tätä piirrettä minussa on turha yrittää muuttaa.

Järjestelmällisyys.

Tänä vuonna hankin perinteisen kalenterin ja muistion jonka toivon pitävän minut ajantasalla kaikista sovituista menoista ja suunnitelmista. Suunnittelen viikon menot mahdollisimman hyvissä ajoin ja jätän itselleni myös vapaa-aikaa.

Matkustaminen.

Vuoden aikana tavoitteena on matkustaa uusiin paikkoihin niin ulkomailla kuin kotimaassa.

Elä, naura ja rakasta.

Kliseinen motto, mutta siihen kiteytyy kaikki mitä alkaneen vuoden toivon pitävän sisällään. Paljon rakkautta, rakastetuksi tulemista ja rakkauden osoituksia. Naurua ja iloa sekä elämää niin ylä- kuin alamäkiä kohdaten.

Tärkeimmäksi haasteeksi asetan itselleni sen, että vietän vuoden aikana mahdollisimman paljon aikaa maailman rakkaimman ihmisen, oman pienen tyttöni kanssa <3

tavoitteet

Lue myös edellinen kirjoitus → Joulumieli hukassa?

Seuraa ♥

Instagram | Facebook