Puhutaan suoraan imetyksestä

Parhaillaan vietetään  imetysviikkoa, joten nyt on sopiva hetki puhua hieman syvällisemmin aiheesta. Imetys on asia joka jakaa mielipiteitä, vaikka se on yksi luonnollisimmista asioista maailmassa. Imetys luo tietynlaisen siteen äidin ja lapsen välille heti syntymästä lähtien. Vauvan riittävä ravinnon saanti on tärkeää kasvun sekä kehityksen kannalta ja äidinmaito on tutkitusti paras mahdollinen vaihtoehto vastasyntyneelle. Imetys edistää äidin sekä lapsen hyvinvointia ja äidinmaidon sanotaan suojaavan vauvaa tulehduksilta sekä sairauksilta.

imetys

Suosituksena olisi täysimetys ensimmäisen kuuden kuukauden ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen ravinto olisi pelkästään äidinmaitoa. Osittaisessa imetyksessä äidinmaidon lisäksi käytetään korvikkeita, jos vauva ei esimerkiksi saa riittävästi ravintoa pelkästä imetyksestä. Kaikki eivät pysty imettämään vaikka haluaisivat ja maidontuotantoon ei välttämättä itse aina pysty vaikuttamaan. Stressi on suuri tekijä maidontuotannossa ja huolehtiminen oman maidon riittävyydestä saattaa vain vähentää maidontuotantoa. Olisi tärkeää luottaa itseensä sekä siihen, että vauva saa tarpeeksi ravintoa suoraan rinnasta. Yleensä sektion jälkeen imetyksen onnistuminen saattaa ottaa oman aikansa. Normaali alatiesynnytys taas edesauttaa maidon nousua ja saattaa tehdä helpompaa imetyksen alkutaipaleesta.

Kristellan kanssa olin päättänyt, että teen kaikkeni jotta imetys onnistuisi. Hankalasta imetyksen alkutaipaleesta ja imetyksen haasteista huolimatta sain kaiken sujumaan ja meidän imetystaival kesti kokonaisuudessaan 6 kuukautta. En täysimettänyt vaan kotona löytyi korvikkeita, jotka olivat imetyksen tukena ja kiinteitä ruokia maisteltiin heti neljän kuukauden iästä lähtien. Kiinteiden ruokien ohella jatkoin imetystä kunnes pikku hiljaa huomasin, että meidän taival tuli päätökseen. Imetyksen lopettaminen ei ollut mitenkään suunniteltu tai tietoinen valinta – niin siinä vain tapahtui.

imetys

Itse pidän imetystä todella tärkeänä vauvan ja äidin läheisyyden kannalta. Se luo erityisen siteen molempien välille, jollaista ei voi kokematta ymmärtää. Voi sitä huolen määrää kuinka stressasin K:n kanssa korvikkeiden käyttöä ja koin olevani huono äiti kun tarjoan lapselleni muuta kuin äidinmaitoa. Ymmärrän kuinka tärkeää imetys on, mutta mielestäni tärkeintä kuitenkin on se, että lapsi kasvaa ja saa ravintoa. Ei sillä ole niin suurta väliä tuleeko maito rinnasta vai purkista. Se ei tee meistä kenestäkään yhtään huonompaa äitiä omalle lapselleen. Oli päätös sitten riippuvainen itsestään tai ei – lapsi kasvaa ihan samalla tavalla niin äidinmaidolla kuin korvikkeella.

Nyt vauvan kanssa vietettyäni aikaa sairaalassa huomaan kuinka tärkeäksi koen imetyksen onnistumisen. Haluan antaa kaiken mahdollisen läheisyyden pienokaiselle, jotta hänellä on paras mahdollinen sekä turvallinen olo. Kaiken alku stressin jälkeen olen pystynyt imettämään ja saan jopa pumpattua koko ajan lisääntyviä määriä maitoa talteen. Vaikka alkuun maidon määrä vähentyi huomattavasti, joka oli tietysti hyvin odotettavaa kaiken stressin keskellä. Stressin määrästä ajatellen en olisi ihmeissäni vaikka maidontuotanto olisi loppunut kokonaan. Luojan kiitos toivon, että pahin on nyt ohi ja voimme keskittyä vauvan paranemiseen.

imetys

Meillä on vauvan kanssa viikko takana imetystä ja rinnat eivät ole kipeytyneet ollenkaan! Johtuuko se sitten vauvan hyvästä imuotteesta vai mistä, mutta tällä kertaa imetys on lähtenyt sujumaan paljon paremmin kuin edellisellä kerralla. Kristellan kanssa imetys teki niin kipeää ensimmäisten viikkojen aikana, että pelkäsin sitä hetkeä, kun hän herää unilta vaatien rinnalle. Meinasin jopa luovuttaa useaan otteeseen, mutta kiitos rintakumien imetys muuttui ajan mittaan miellyttäväksi  kokemukseksi meidän välillä.

Vauva ei ole täysimetyksellä, koska erityisesti tällä hetkellä on tärkeintä pitää hänet tyytyväisenä ja varmistaa riittävä ravinnon saanti paranemista edesauttaen. Siinä vaiheessa kun kotiudumme aion yrittää siirtyä täysimetykseen, mutta en aio ottaa minkäänlaista ylimääräistä huolta asiasta. Hän on tosiaan sairaalassa tottunut saamaan suurimman osan maidosta pullosta. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että meidän on vaikeampi siirtyä pelkkään rintaan takaisin. Saatan jo päivä päivältä huomata, kuinka hän tyytyy entistä enemmän tuttipulloon ja kieltäytyy rinnasta. Jos en kotiuduttuamme pysty pelkästään imettämällä ruokkimaan lastani riittävästi niin marssin kauppaan ja ostan huoletta hyllystä sitä korvikemaitoa, jolla sitten kasvatan lapsestani ihan yhtä hyvän lapsen kuin äidit jotka täysimettävät lapsiaan.

LUE MYÖS ↓

HÄN ON VIHDOIN TÄÄLLÄ!

IMETYS VAI KORVIKEMUTSI?

JOS ELETTÄISIIIN VAUVAN EHDOILLA..

FITFASHION LOPPPUU – MITEN KÄY BLOGILLE?

SEURAA ♥

INSTAGRAM @caritapesonen | FACEBOOK

IMETYS VAI KORVIKEMUTSI?

Se millainen mielikuva minulla oli imetyksestä ennen Kristellan syntymää oli jotain aivan muuta kuin todellisuus oikeasti osoitti. Ensinnäkin se miten koko homma lähtee pyörimään lapsen syntymän jälkeen, selviää vasta kun on sen aika – imetys voi onnistua ongelmitta tai sitten voi olla että siitä ei vain yksinkertaisesti tule yhtään mitään. Jälkikäteen ajateltuna on turha tuntea huonommuutta ja turhaa stressiä jos imetys ei vain kaikesta huolimatta luonnistu. Se ei todellakaan määritä sitä miten paljon rakastat lastasi ja miten hyvä äiti olet lapsellesi.

Processed with VSCO with f2 preset

Itse en lähde tuomitsemaan ketään joka antaa lapselleen korviketta mahdollisesti heti syntymästä asti, lopettaa imettämisen muutaman kuukauden jälkeen tai osaimettää lastaan antaen myös korviketta tarvittaessa. Meidän Kristella sai korviketta ensimmäisen kerran ollessaan parin viikon ikäinen, sillä kasvu alkoi hidastua ja imetys ei mitenkään tuntunut onnistuvan. Rintatulehdus oli viimeinen asia joka teki vauvan rinnalla olosta suoraan sanottuna helvetillistä. Silloin kuuluin niihin äiteihin joka viimeisenä vaihtoehtona halusi antaa lapselleen korviketta – sillä silloin tunsin ensimmäisen kerran epäonnistuneeni äitinä. Millainen äiti ei pystyisi itse ruokkimaan omaa lastaan? Mitä ihmettä oikein ajattelin silloin? Tärkeintä on lapsen kasvu ja pääasia, että hän saa maitoa kasvaakseen. On aivan sama tuleeko se rinnoista vai purkista.

Muistan sen kuinka paljon stressasin aloittaa korvikkeen käyttöä. En kadu hetkeäkään sitä päätöstä, sillä vauva oli tyytyväisempi ja äiti rauhallisempi sekä voi huomattavasti paremmin ilman turhaa stressiä. Kaiken kaikkiaan kamalan alkutaipaleen jälkeen imetys alkoi kuitenkin tuntua luontevalta ja kivuttomalta, sillä on lopettanut yrittämistä. Se alkoi onnistua niin hyvin, että osasin alkaa nauttia jokaisesta minun ja vauvan välisestä imetyskerrasta. Se on niin paljon muutakin kuin pelkkää ravintoa – läheisyyttä, rakkautta ja yhteistä aikaa. Lähes koko elämänsä ajan Kristella on saanut lisämaitona korviketta melkein päivittäin. Kaiken lisäksi olen itse kasvanut täysin pelkillä korvikkeilla. Rakastan lastani eniten maailmassa, vaikka en ole supermutsi joka täysimettää lastaan vähintään vuoden ikään. Ei ole yhtä oikeaa tapaa kasvattaa lapsia, vaikka äidinmaito on parasta ravintoa pienelle vauvalle se ei silti ole ainoa vaihtoehto.

Processed with VSCO with f2 preset

image