Hän on vihdoin täällä!

Meidän perhe kasvoi viikko sitten yhdellä aivan mielettömän suloisella prinsessalla. Hän saapui maailmaan juuri sinä päivänä kuin oli suunniteltu. Kaikki ei kuitenkaan mennyt leikkauksessa niin kuin olisi pitänyt ja meidän perhe toipuu parhaillaan tästä kaikesta alkushokista. Pääasia kuitenkin on, että kenelläkään ei ole hengenhätää. Emme ole vielä päässeet kotiutumaan ja odotan sitä päivää tällä hetkellä enemmän kuin mitään. Toivon, että ennen kuin huomaankaan vietämme ihan tavallista arkea kotona koko perheen kesken.

Tulen kirjoittamaan synnytyksestä ihan oman postauksen kun on sen aika. Koko toimenpiteen käsittely on niin kesken, että en halua ottaa julkisesti kantaa asiaan vielä. Pelkäsin sektiota jo etukäteen ja tämän kokemuksen jälkeen toivon etten enää koskaan elämäni aikana joutuisi vastaavaan tilanteeseen. Jos suunnitellussa sektiossa voi mennä näin moni asia pieleen niin mitä olisi voinut tapahtua jos synnytyssalista oltaisiin lähdetty kiireelliseen sektioon? Ensimmäinen synnytys oli kaikin puolin hyvä kokemus. Toisin kuin tällä kertaa. Synnytyskertomuksen esikoisesta pääset lukemaan täältä.

Kaikesta tästä tekee helpompaa se, että osasto jossa vauvan kanssa vietämme kaikki päivät on täynnä aivan ihania ja työlleen täysin omistautuneita ihmisiä. Tuntuu helpottavammalta kaiken tämän jälkeen tuntea olevansa hyvissä käsissä.

Kiitos lukuisista onnitteluviesteistä joita on tullut erityisesti somessa niin Facebookin kuin Instagramin kautta. En ole jaksanut vastata jokaiseen viestiin erikseen ja selittää mikä meidän vointi on. Meillä on kaikki hyvin. Yritän parhaani mukaan päivittää blogia ja pitää teidät ajantasalla säännöllisillä postauksilla, mutta meidän perheen yhteinen aika ja hyvinvointi on nyt etusijalla.

LUE MYÖS  ↓

RASKAUSAJAN VIIMEISET KUULUMISET

FITFASHION LOPPUU – MITEN KÄY BLOGILLE?

SEKTIO VAI PERÄTILASYNNYTYS?

ÄITIYS ON?

SEURAA ♥

INSTAGRAM @caritapesonen | FACEBOOK

Raskausajan viimeiset kuulumiset

Tosiaan nämä taitavat olla viimeiset kuulumiset, jotka kirjoitan vielä ennen vauvan syntymää. Tässä raskaudessa tuntuu erilaiselta, kun tietää lasketunajan olevan ensi viikolla, mutta vauvan tuloa ei tarvi odottaa siihen asti. Jos tämä pikkutyyppi malttaa vielä omasta tahdostaan pysyä hetken vatsassa hän syntyy suunnitellulla sektiolla muutaman päivän kuluttua.

Jouduin pohtimaan vaihtoehtoja synnytystavasta, josta kirjoitinkin sektio vai perätilasynnytys? Lopulta päätös tuntui kaikesta huolimatta helpolta. Olin vahvasti sektion kannalla, sillä ajatus suunnitellusta sektiosta tuntui varmemmalta kuin perätilasynnytys joka lopulta saattaa päättyä leikkaukseen johon en ehtisi henkisesti valmistautua. Kävin kertaalleen äitiyspolilla tarkistamassa vauvan tarjontaa ja tämä pieni tyttö (sukupuolikin varmistui vielä toistamiseen) päätti tehdä päätöksen teosta helppoa. Hän on nimittäin edelleen tulossa maailmaan jalat edellä, joten ainoa turvallinen vaihtoehto synnytykselle on tässä tapauksessa sektio.

Kyllä tuleva leikkaus hirvittää ja kauhistuttaa. Kuitenkin olen päättänyt selvitä siitä ja yrittää unohtaa asian murehtimisen. Itse kun en voi siinä tilanteessa edesauttaa synnytystä millään tavalla. Toivon olevani hyvissä ja osaavissa käsissä leikkaus hetkellä. Näin jopa viime yönä painajaista leikkauksesta, mutta onneksi heräsin kesken unen ja se oli vain unta.

Kotona kaikki alkaa olla valmista ja vauva saisi jo vihdoin saapua. Pienet vaatteet on pesty ja viikattu kauniisti vaatekaappiin. Sänky ja unipesä odottaa pientä tuhisijaa. Tuplaraattaat pääsevät pian käyttöön ja isosisko on enemmän kuin innoissaan. Tosin tänään K oli sitä mieltä, että vauva palautetaan (ennen kuin hän on edes saapunut maailmaan).

Täytyy myöntää, että alan olla jo todella kyllästynyt raskaana olemiseen. Vaikka vatsa on mielestäni suht pieni (ensimmäiseen raskauteen verrattuna) on se jatkuvasti edessä. Yöllä on vaikea löytää hyvää asentoa nukkua ja kävely on hidasta. Olen jopa myynyt eteenpäin lähes kaikki äitiysvaatteet ja toivon siis mahdollisimman nopeasti mahtuvani taas omiin mukaviin vaatteisiin. Imetysvaatteet odottavat puolestaan vuoroaan vaatekaapissa. Jos niille olisi sitten seuraavien kuukausien aikana käyttöä?

Arki jännittää, mutta toisen lapsen kohdalla paljon vähemmän kuin viimeksi. Uskon, että kaikki tarvittava palautuu mieleen lapsen synnyttyä ja me selviämme arjesta hienosti kahden tytön kanssa. Toinen kun alkaa olla jo niin iso ja omatoiminen, että hän ei paljon apua tarvitse arjen askareissa. Sovimme myös Kristellan kanssa, että ennen vauvan syntymää pääsisimme eroon vaipoista ja arvatkaa mitä? K on kulkenut pian kaksi kuukautta ilman vaippoja! Tämä helpottaa suunnattomasti äidin arkea, kun on enää yksi jolle vaihtaa vaippoja päivän aikana.

En malta odottaa, että meidän perhe kasvaa ja saan pienen aarteen syliini ensimmäisen kerran!  Toivottavasti näemmä hänet pian ja kaikki menee lopulta hyvin! ♥

LUE MYÖS ↓

FITFASHION LOPPUU – MITEN KÄY BLOGILLE?

SAIRAALAKASSIN SISÄLTÖ

MITÄ SYYSVAUVA TARVITSEE?

SOME VS. TODELLISUUS

HERKULLINEN TONNIKALAPIIRAKKA

ME ASUTAAN BUNKKERISSA!

SEURAA ♥

INSTAGRAM @caritapesonen | FACEBOOK

Synnytyskertomus

Ennen omaa synnytystäni lueskelin innokkaasti erilaisia synnytyskertomuksia ja nyt ajattelin kirjoittaa omasta kokemuksestani teille muille.

Tietysti jokainen synnytys on erilainen ja miten kukakin sen kokee vaihtelee varmasti suuresti. Pelkästään oma raskausaikani oli myös mielestäni ei niin tavallinen. Koska kaikki oli mennyt ongelmitta ja oikeastaan ainoa raskaudesta muistuttava tekijä oli pyöristynyt vatsa, olin jo varautunut mielessäni synnytyksen kanssa kaikista pahimpaan – kaikki ei vaan voisi mennä niin hyvin kuin viimeisen 9 kuukauden aikana, eihän?

image

Heräsin maanantai tiistai välisenä yönä siihen, että vatsaa nipisteli oudosti, eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Muutaman kerran kivun toistuttua mieleeni tuli ajatus, olisiko nämä nyt niitä supistuksia? Kipu tuntui niin lievältä ja toistui 15-20 minuutin välein, että yritin jatkaa vielä unia. Tästä eteenpäin pari tuntia ja heräsin taas, tällä kertaa hieman erilaiseen tunteeseen. Lapsivesi oli mennyt ja synnytys alkoi siis oikeasti lähestyä – tuntui pelottavalta mutta samalla helpottavalta että käynnistystä ei todennäköisesti tarvittaisi jos vaan kaikki etenee vielä tästä niin kuin pitääkin. Puhelin soitto synnytyssairaalaan ja minua pyydettiin viimeistään 12 tunnin kuluttua saapumaan paikalle tilanteen tarkistamiseksi.

Supistukset jatkuivat kotona tiistai aamusta iltapäivään säännöllisen epäsäännöllisesti 10-20 minuutin välein. Klo:17.00 päästiin sairaalaan, jossa minut laitettiin heti käyrälle. Kaikki vaikutti olevan hyvin ja supistusten väli tuntui vain pidentyvän, joten saisin lähteä vielä kotiin lepäämään ja aamulla sitten pitäisi tulla takaisin jotta synnytystä alettaisiin käynnistelemään.

Käynnin jälkeen supistukset vain yksinkertaisesti vähenivät olemattomiin ja niitä tuli seuraavien tuntien aikana enää vain muutamia. Klo:23 aikoihin ne palasivat ja tällä kertaa entistä voimakkaampina mutta silti vain 10 minuutin välein eikä yhtään useammin. Tämä tuntui turhauttavalta sillä kätilö mainitsi että, niitä pitäisi tulla alle 5 minuutin välein, jotta pikku hiljaa alkaisi tapahtua.

Pari tuntia kipeitä supisteluja takana ja oli pakko luovuttaa. Sanoin Kallelle, että nyt on mentävä, olin niin väsynyt edellisen yön jälkeen ja kivun takia en pystynyt mitenkään nukkumaan. Klo:01.15 saavuttiin synnytyssairaalaan, jossa selitin tilanteen kätilölle. Supistuksia saisi kuulemma tulla vielä useammin, mutta tarkistettiin kuitenkin tilanne. Olin täysin sitä mieltä, että kätilö sanoisi etten ole vielä yhtään auki – taisin kuitenkin olla pahasti väärässä. Muistan hyvin tarkkaan sanat ”itseasiassa olet jo 7-8cm auki, joten siirrytään suoraan synnytyssaliin.”

Olin jo aikaisemmin päättänyt haluavani kaikki mahdolliset kivunlievitykset. Tässä sen huomaa, ettei mitään kannata suunnitella etukäteen. Koko synnytyksen aikana sain ainoastaan yhden minispinaalipuudutteen, jonka jälkeen kivut hävisivät kokonaan! Kahden tunnin odottelun jälkeen olin vihdoin valmis ponnistamaan. Puudutus alkoi häviämään, joka teki lopusta toisaalta helpompaa, mutta ei todellakaan mitään erityisen miellyttävää. Kätilö joutui itseasiassa vielä antamaan supistuksia lisäävää ainetta, jotta ponnistusvaihe ei venyisi liian pitkäksi. Sieltä se pieni ihminen sitten syntyi 52cm ja 3075g. En voi sanoin kuvailla sitä hetkeä, kun sain hänet heti ensimmäistä kertaa rinnalleni ja pääsimme tutustumaan toisiimme.

Kaikki sairaalaan saapumisen jälkeen tapahtui todella nopeasti ja mielestäni synnytys oli hetkessä ohi. Mikä parasta tunsin koko ajan olevani osaavissa käsissä ja synnytyksen hoitanut kätilö teki työnsä täydellisesti. Turhaan jännitin tätä hetkeä koko raskausajan. En tiedä kuinka poikkeavaa tämä on, mutta minulle jäi synnytyksestä ainoastaan muistot hyvänä kokemuksena.

image

IMG_9291