RASKAUS JA HIUSTENLÄHTÖ, MITÄ VIELÄ?

Raskausaika saa hiuksissa aikaan suuria muutoksia, jotka ovat hyvin yksilöllisiä. Toisilla suorat hiukset saattavat muuttua upeiksi kiharoiksi ja päinvastoin. Tämä johtuu täysin hormoonitasapainon muutoksista ja on aivan normaalia. Olen työni puolesta päässyt näkemään lukuisia erilaisia muutoksia hiuksissa, joihin hormonitasapainon vaihtelut ovat vaikuttaneet erilaisissa elämäntilanteissa olevilla naisilla. Ne ihanat ja samalla kamalat hormonit saavat raskausaikana hiukset tuntumaan usein paksummilta ja terveemmiltä, mutta vaikutus voi olla myös päinvastainen. Osasin osittain varautua tulevaan siitä kuinka hiukset reagoivat tähän mullistavaan elämänmuutokseen – kuitenkin jopa tiedossa oleva hiustenlähtö saa aikaan kylmiä väreitä ja herättää pahimmatkin pelot kaljuuntumisesta.

Monet kokevat raskauden jälkeen hetken jota kukaan ei odota kovin innoissaan. Se hetki kun hiuksia lähtee ja niitä löytyy pitkin vaatteita sekä asuntoa saa usein säikähtämään, mutta ihan turhaan. Tämä on erittäin yleistä ja täysin normaalia – etkä todellakaan ole kaljuuntumassa vaikka siltä saattaa tuntua. Kristellan syntymästä on nyt kulunut 8 kuukautta ja vasta tällä hetkellä koen hiusteni olevan entisellään. Pikku hiljaa hiustenlähtö on tasaantunut ja muuttunut normaaliksi. Omalla kohdallani raskausaika sai hiukset tuntumaan paljon terveemmiltä, mutta myös haastellisimmalta värjätä. Mitkään hiusvärit eivät peittäneet tyveä 100% vaan lopputulos oli aina hieman kuultava – uskomatonta kuinka raskaus voi vaikuttaa värjäyksen lopputulokseen.

Raskauden jälkeinen hiustenlähtö palauttaa usein hiukset siihen pisteeseen, jossa ne olivat ennen raskautta. Toisin sanoen kaikki ne hiukset jotka lapsen syntymän seurauksena lähtevät ovat raskausaikana olleet poikkeuksellisesti niin sanotussa kasvuvaiheessa. Raskauden aiheuttamat hiusten muutokset ovat väistämättömiä ja riippumattomia elämäntavoista. Puolestaan tämän hormoniseikkailun jälkeen terveelliset elämäntavat ja monipuolinen ruokavalio ovat olennainen vaikuttaja hiusten laadussa ja kunnossa.

Kaiken tämän läpi käyneenä olen tyytyväinen siihen kuinka suurin osa hiuksista on vielä tallessa. Pieniä ohimoilla pilkottavia haivenia lukuun ottamatta hiukset ovat loistokunnossa. Taistelen ainoastaan tällä hetkellä sen päätöksen kanssa, että värjäisinkö hiukseni kokonaan tummaksi vai vielä aavistuksen vaaleammaksi?

Mitä olette mieltä kumpi hiusväri olisi parempi?

Synnytyskertomus

Ennen omaa synnytystäni lueskelin innokkaasti erilaisia synnytyskertomuksia ja nyt ajattelin kirjoittaa omasta kokemuksestani teille muille.

Tietysti jokainen synnytys on erilainen ja miten kukakin sen kokee vaihtelee varmasti suuresti. Pelkästään oma raskausaikani oli myös mielestäni ei niin tavallinen. Koska kaikki oli mennyt ongelmitta ja oikeastaan ainoa raskaudesta muistuttava tekijä oli pyöristynyt vatsa, olin jo varautunut mielessäni synnytyksen kanssa kaikista pahimpaan – kaikki ei vaan voisi mennä niin hyvin kuin viimeisen 9 kuukauden aikana, eihän?

image

Heräsin maanantai tiistai välisenä yönä siihen, että vatsaa nipisteli oudosti, eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Muutaman kerran kivun toistuttua mieleeni tuli ajatus, olisiko nämä nyt niitä supistuksia? Kipu tuntui niin lievältä ja toistui 15-20 minuutin välein, että yritin jatkaa vielä unia. Tästä eteenpäin pari tuntia ja heräsin taas, tällä kertaa hieman erilaiseen tunteeseen. Lapsivesi oli mennyt ja synnytys alkoi siis oikeasti lähestyä – tuntui pelottavalta mutta samalla helpottavalta että käynnistystä ei todennäköisesti tarvittaisi jos vaan kaikki etenee vielä tästä niin kuin pitääkin. Puhelin soitto synnytyssairaalaan ja minua pyydettiin viimeistään 12 tunnin kuluttua saapumaan paikalle tilanteen tarkistamiseksi.

Supistukset jatkuivat kotona tiistai aamusta iltapäivään säännöllisen epäsäännöllisesti 10-20 minuutin välein. Klo:17.00 päästiin sairaalaan, jossa minut laitettiin heti käyrälle. Kaikki vaikutti olevan hyvin ja supistusten väli tuntui vain pidentyvän, joten saisin lähteä vielä kotiin lepäämään ja aamulla sitten pitäisi tulla takaisin jotta synnytystä alettaisiin käynnistelemään.

Käynnin jälkeen supistukset vain yksinkertaisesti vähenivät olemattomiin ja niitä tuli seuraavien tuntien aikana enää vain muutamia. Klo:23 aikoihin ne palasivat ja tällä kertaa entistä voimakkaampina mutta silti vain 10 minuutin välein eikä yhtään useammin. Tämä tuntui turhauttavalta sillä kätilö mainitsi että, niitä pitäisi tulla alle 5 minuutin välein, jotta pikku hiljaa alkaisi tapahtua.

Pari tuntia kipeitä supisteluja takana ja oli pakko luovuttaa. Sanoin Kallelle, että nyt on mentävä, olin niin väsynyt edellisen yön jälkeen ja kivun takia en pystynyt mitenkään nukkumaan. Klo:01.15 saavuttiin synnytyssairaalaan, jossa selitin tilanteen kätilölle. Supistuksia saisi kuulemma tulla vielä useammin, mutta tarkistettiin kuitenkin tilanne. Olin täysin sitä mieltä, että kätilö sanoisi etten ole vielä yhtään auki – taisin kuitenkin olla pahasti väärässä. Muistan hyvin tarkkaan sanat ”itseasiassa olet jo 7-8cm auki, joten siirrytään suoraan synnytyssaliin.”

Olin jo aikaisemmin päättänyt haluavani kaikki mahdolliset kivunlievitykset. Tässä sen huomaa, ettei mitään kannata suunnitella etukäteen. Koko synnytyksen aikana sain ainoastaan yhden minispinaalipuudutteen, jonka jälkeen kivut hävisivät kokonaan! Kahden tunnin odottelun jälkeen olin vihdoin valmis ponnistamaan. Puudutus alkoi häviämään, joka teki lopusta toisaalta helpompaa, mutta ei todellakaan mitään erityisen miellyttävää. Kätilö joutui itseasiassa vielä antamaan supistuksia lisäävää ainetta, jotta ponnistusvaihe ei venyisi liian pitkäksi. Sieltä se pieni ihminen sitten syntyi 52cm ja 3075g. En voi sanoin kuvailla sitä hetkeä, kun sain hänet heti ensimmäistä kertaa rinnalleni ja pääsimme tutustumaan toisiimme.

Kaikki sairaalaan saapumisen jälkeen tapahtui todella nopeasti ja mielestäni synnytys oli hetkessä ohi. Mikä parasta tunsin koko ajan olevani osaavissa käsissä ja synnytyksen hoitanut kätilö teki työnsä täydellisesti. Turhaan jännitin tätä hetkeä koko raskausajan. En tiedä kuinka poikkeavaa tämä on, mutta minulle jäi synnytyksestä ainoastaan muistot hyvänä kokemuksena.

image

IMG_9291

Laskettu aika ja isyyspakkaus

Laskettu aika sitten oli ja meni eikä vauva ole antanut mitään merkkejä siitä että haluaisi vielä maailmaan. Taitaa olla äitiinsä tullut jo tässä vaiheessa, sillä itse olen lähes poikkeuksetta aina juuri ajallaan tai tyylikkäästi myöhässä sovituista menoista. Olo on tuntunut sille jo pitkään, että olisin valmis vauvan tuloon ja voisin mielelläni lähteä synnyttämään (vaikka ajatuskin koko edessä olevasta koitoksesta jännittää enemmän kuin mikään koskaan aiemmin). Tänään aamulla tosin olin eri mieltä ensimmäistä kertaa. Huonosti nukutun yön jälkeen ja aamulla herätessä kauheaan päänsärkyyn, ensimmäiset sanani olivat ”tänään en millään jaksaisi lähteä synnyttämään.” Toisaalta jos lähtö olisi tullut niin ei siinä paljon vaihtoehtoja olisi ollut, mieluusti kyllä keräisin voimia vielä ainakin ensi yönä tulevaan hetkeen.

Äitiyspakkaus oli jo ajat sitten hypistelty läpi ja ainakin minua oli muistettu monesti raskausaikana lahjoin ja onnitteluin, joten päätin piristää myös tulevaa isää pienellä yllätyksellä – omalla isyyspakkauksella. Mielestäni oli ihana ajatus täyttää laatikko kaikella pienellä kivalla tavaralla ja miksi eivät myös miehet haluaisi tällaista yllätystä puolisoiltaan. Meillä ainakin oltiin hyvin kiitollisia ja yllättyneitä pakkauksen avattua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Malttamattomana avasin myös postissa itselleni tulleen raskauskeijun paketin, joka sisälsi ruusukultaisen silikonista valmistetun imetyskorun. Korua täytyi tietysti heti päästä käyttämään, joten yhdistin sen piristämään eilistä tummaa asuani. Imetyskoruja voi siis käyttää niin odottavat, imettävät kuin kuka tahansa muukin tuotteeseen ihastunut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

IMG_9291