ONKO LAPSELLA KIIRE KEHITTYÄ?

Kun kävimme Kristellan puolivuotisneuvolassa tajusin kuinka huimasti hän on oppinut uusia taitoja pelkästään viimeisen kuukauden aikana. Kristella on pian 7 kuukautta vanha ja vauhtia sekä tahtoa pieneltä neidiltä ei puutu. Kyllä oman lapsen oppii tuntemaan nopeasti. Jokainen liike, ele, ilme ja pienet päivittäiset askareet viestivät äidille jotakin. Päivän aikana olen tottunut siihen, että melllä on piru irti, jos neiti ei saa tahtoaan läpi – oli se sitten esine joka ei ole käden ulottuvilla tai ruoka joka ei nyt juuri sinä päivänä maistuisi.

Välillä mietin minne katosi se pieni vauva, jota vasta kantelin päivät sylissäni. Tilalle on kasvanut itsenäisempi iso tyttö, joka viihtyy enemmän yksin leikkien leluilla ja tutustuen kodin jokaiseen nurkkaan. Lisäksi kaikki lattiatasolta löytyvät esineet on jo tutkittu läpi, joten Kristella on siirtynyt pöydillä olevien esineiden kimppuun. Jokainen huonekalu on mahdollisuus nousta seisomaan ja tutkimaan uusia kivoja juttuja joita eteen ilmestyy. Tämä tarkoittaa sitä, että äiti saa olla jatkuvasti vahtimassa lapsen perään. Kristellan motoriset taidot ovat kehittyneet nopeasti minkä takia puheen kehittyminen saattaa jäädä myöhemmäksi. Meillä ei kyllä tosin hiljaisia hetkiä ole vaan sitä kiljutaan, karjutaan, huudetaan ja jokelletaan kaikesta huolimatta. Ensimmäisistä sanoista ei ole tietoa, mutta väliäkö sen – ei reilu puolivuotiaan vielä sanoja tarvitse osata, eihän?

Kristella lähes 7 kuukautta:

♥ Nousee seisomaan tukea vasten ja ottaa muutamia askelia.
♥ Osaa nukahtaa itsenäisesti.
♥ Nukkuu pitkiä pätkiä ja hyvällä tuurilla jopa läpi yön.
♥ Osaa istua ilman tukea.
♥ Osaa käydä myös itse istumaan lattialla.
♥ Konttaa.
♥ Osaa ojentaa kädet pyydettäessä
♥ Ilmaisee tahtonsa hyvin selkeästi.
♥ Omistaa neljä pikkuruista maitohammasta.
♥ Osaa juoda nokkamukista itse.

Jännityksellä odotan mitä kaikkea ehdimme oppia seuraavan kuukauden aikana.

Miten selvittiin ensimmäisestä rokotuksesta?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidän aurinkoinen ja maailman kiltein päivänsäde vietti varmasti tähän mennessä elämänsä rankimman päivän. Mikä se sellainen vauva oikein olisi joka ei koskaan osoittaisi huonoa olo, väsymystä tai kipua itkulla. Tähän asti ollaan selvitty vähän liiankin helpolla Kristellan kanssa. Ensimmäiset kunnon itkut ja kiukuttelut tulivat kaikesta huolimatta vähän yllätyksenä, vaikka ne olivat ihan odotettavissa. Kaikki johtui siis vain ja ainoastaan normaaliin pienen vauvan elämään kuuluvasta neuvolakäynnistä ja ensimmäisistä rokotuksista – voi pieni kuinka tietäisit että kaiken tämän joudut kokemaan, vain sinun parastasi ajatellen. Näin pysyt terveenä ja tietyt taudit pystytään välttämään kyseisillä rokotuksilla.

Osasin jo odottaa pahinta, sillä jos lapsi olisi tässä asiassa tullut äitiinsä olisi rokottaminen ollut maailman kamalin asia ja apuun olisi tarvittu viereisten huoneiden terveydenhoitajat. Kiitos vanhemmilleni, jotka ovat kertoneet oman lapsuuteni neuvolakäynneistä ja siitä kuinka olen huutanut kurkku suorana pelkästään kuullessani sanan rokotus. Sitä odotellessa kun Kristella tulee siihen ikään, että tajuaa mistä todella on kyse…

Olen pikku hiljaa tottunut siihen ajatukseen, että neuvolassa kuka tahansa meille uusi terveydenhoitaja voi ottaa meidät vastaan. Tällä kertaa päästiin taas tutustumaan uuteen työntekijään, sillä käynnillä aika oli varattu tietämättäni terveydenhoitaja opiskelijalle – joka kylläkin oli valmistumassa lähi viikkoina. Ensimmäiset ajatukset olivat hieman hämmentäviä, mutta osaava ja ammattitaitoinen käytös sai unohtamaan ennakkoluulot opiskelijasta. Kaiken kaikkiaan rokottaminen ja 3 kk neuvolakäynti itsessään sujui loistavasti. Kristella reagoi pistokseen pienellä parkaisulla, mutta rauhoittui hetkessä päästyään äidin olkapäätä vasten tiukkaan halaukseen. Tuntui pahalta nähdä oman lapsen parkaisevan ja kärsivän pistoksen aiheuttamasta kivusta. Painoa oli jo kertynyt 5980 g ja pituutta 62,5 cm.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illan lähestyessä itkuisuus ja kiukuttelu vasta alkoivat. Kuumetta tai edes pientä lämpöä rokottaminen ei onneksi nostanut, mutta jalat tuntuivat olevan kosketuksesta kipeät ja herkät. Saimme kokea itkua joka ei helpottanut antamalla tuttia, rintaa tai läheisyyttä (eikä edes äidin rauhoittava laulaminen auttanut, joka on toiminut lähes poikkeuksetta aiemmin). Yöunille nukahtaessa Kristella heräsi nopeisiin itku kohtauksiin ja hetken päästä oli taas täydessä unessa. Minä puolestani valvoin vahtien tuon pienen tuhisijan unta. Onneksi seuraavat piikit pistetään vasta 5 kk neuvolassa, joten nyt meillä on reilusti aikaa selviytyä tämän kertaisesta ja valmistautua tulevaan.

image