Kiinnostaako missit ketään?

Mua huvittaa jos törmään keskusteluun tai kirjoitukseen aiheesta kuinka missit eivät kiinnosta enää ketään. Kuitenkin joka vuosi sadattuhannet jopa miljoonat suomalaiset seuraavat lähetystä, kun on aika valita uusi Miss Suomi. Joten uskallan sanoa, että todellakin missit kiinnostavat kansaa. Joka ikinen vuosi, kun uusi Miss Suomi valitaan herää keskustelu ja arvostelu eri medioissa ja somessa. Missiä on lupa arvostella, koska hän itse tietoisesti asettaa itsensä kaiken kansan arvosteltavaksi – ei todellakaan.

Mielestäni kukaan järkevä ihminen ei kirjoittele toisesta ihmisestä ilkeitä kommentteja ja arvosteluja. Joskus olisi hyvä keskittyä miettimään löytyisikö mielummin jotakin positiivista sanottavaa. Ei ole itseltään pois jakaa kehuja ja sanoa toista naista kauniiksi. Tuntuu että toisen naisen kehuminen on huomattavasti vaikeampaa kuin väheksyminen. Mun mielestä meillä on super kaunis, järkevän oloinen ja todella sanavalmis uusi Miss Suomi. Sen mitä olen eri medioissa seurannut niin en keksi muuta kuin hyvää sanottavaa hänestä.

Erityisesti naisten keskuudessa kateus toisen naisen ulkonäköä tai elämässä saavutettuja asioita kohtaan ajaa helposti halveksumaan toista ihmistä. Onko väärin jos joku haluaa omalla sisäisellä sekä ulkoisella kauneudellaan kilpailla Miss Suomen tittelistä? Miss Suomen kruunu on monen nuoren naisen unelma ja suurin haave. Se antaa mahdollisuuden luoda uran ja toimia hyvänä esikuvana kansalle. Missin työ on muutakin kuin ulkonäkökeskeistä. Kauneuden lisäksi vaaditaan rohkeutta, itsevarmuutta ja uskallusta lähteä mukaan koko kilpailuun.

En oikeastaan koskaan ole välittänyt muiden ihmisten mielipiteistä ja arvosteluista. Vaikka puheet tietysti tuntuisivatkin pahalta sen hetken niin kommentit unohtuvat hetkessä. Oman vuosien takaisen Miss Suomi kiertueen aikana välttelin itse lukemasta keskustelupalstoja, koska ne ovat kaikista pahimpia paikkoja arvostella. Keskustelupalstoilla harvoin (tuskin koskaan) puhutaan kenestäkään mitään hyvää. Miss Suomi kymmenikköön pääseminen avaa jo itsessään lukuisia uusia ovia, jos niitä osaa hyödyntää ja tarttua tilaisuuteen.

Mietin aiemmin kun kilpailun ikärajaa nostettiin, että olisinko mahdollisesti hakenut uudelleen mukaan kilpailuun, jos minulla ei olisi lapsia (Miss Suomen tulee olla naimaton ja lapseton). Vaikka jo pienestä tytöstä lähtien haaveilin Miss Suomen kruunusta niin en olisi hakenut uudelleen mukaan kilpailuun. Olen kerran jo tavoitellut unelmaani yhdeksän muun ihanan sekä kauniin naisen kanssa ja se riittää. Mielummin jokainen ansaitsee kerran päästä mukaan kilpailuun ja sen jälkeen antaa mahdollisuuden taas uusille unelmiaan tavoitteleville nuorille naisille.

Jokaisella on oikeus kertoa oma mielipiteensä, mutta toisen ihmisen haukkumisella ei saavuteta mitään hyvää. Keskityttäisiinkö mielummin toisten kehumiseen ja laitetaan hyvä kiertämään? Tänään vietetään Roosa nauha -päivää, joten jos et vielä ole ostanut Roosa nauhaa niin kipin kapin ostoksille. Koko nauhan myyntituotto lahjoitetaan Syöpäsäätiölle. Tästä on hyvä aloittaa taisteleminen yhden erittäin tärkeän asian puolesta! ♥

LUE MYÖS ↓

33 KYSYMYSTÄ JA VASTAUSTA

ONNELLINEN PERHEENÄITI?

PUHUTAAN SUORAAN IMETYKSESTÄ

HÄN ON VIHDOIN TÄÄLLÄ!

SEURAA ♥

INSTAGRAM @caritapesonen | FACEBOOK

 

Onnellinen perheenäiti?

Jos lähdetään vertaamaan perheellisen ja sinkun elämää huomataan, että tilanteet ovat hyvin erilaiset. Sinkuilla on paljon enemmän aikaa ystäville kun taas perheellisenä työpäivän jälkeen haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa lasten kanssa. Mietin millaista elämäni mahtaisi olla jos en olisi perheenäiti. Mitä jos minulla ei olisi avopuolisoa ja kahta ihanaa lasta? Olisihan se elämä yksinkertaisesti tylsää ja yksinäistä.

perheenäiti

Perheellisenä kaikki omat menot on tietenkin suunniteltava ottaen muu perhe huomioon. Oma-aika on sitä, että pääset käymään ruokakaupassa kaikessa rauhassa yksin. Tällaisina kertoina huomaan haahuilevani hyllyjen välejä ilman minkäänlaista kiirettä. Kristellan kanssa kaupassa käynti saattaa olla selviytymistä siitä, että lapsi pysyy aloillaan eikä kiipeä pois ostoskärrystä tai juokse minne sattuu. Kaikki tapaamiset on suunniteltava lasten ehdoilla ja sovittava mahdollisesta lastenhoidosta etukäteen. Perheellisenä ei yksinkertaisesti ole samalla tavoin aikaa panostaa ihmissuhteisiin. Lasten myötä huomaan ystäväpiirin kuitenkin laajentuneen ja elämään on astunut uusia perheellisiä tuttavuuksia. Leikkikenttä treffit, kerhot ja avoin päiväkoti ovat laatuaikaa niin keskenään keskusteleville vanhemmille kuin leikkiville lapsille.

Jos minulla ei olisi tätä ihanaa kuopusta ei minun tarvitsisi viettää kaikkea aikaa parhaillaan sairaalassa. Ei tarvitsisi huolehtia sitä ymmärtääkö Kristella miksi äiti ei ole koskaan kotona ja tuntea huonoa omaatuntoa ettei esikoiselle ole ollut aikaa. Tunnen joka kerta piston sydämessä, kun äiti ei enää kelpaa peittelemään häntä yöunille vaan siitä on tullut isän tehtävä. Tuntuu pahalta kun joutuu valitsemaan kahden tärkeimmän ihmisen väliltä kumman kanssa viettää päivät, mutta tällä hetkellä meillä ei oikeastaan ole vaihtoehtoja. Vielä pahemmalta tuntuisi jättää tuo parin viikon ikäinen lapsi yksin sairaalaan ilman äidin läheisyyttä.

Jos minä en olisi perheenäiti olisi elämäni paljon tylsempää ja yksinäistä. Olen luonteeltani sellainen joka mielummin valitsee ystävät ja perheen yksinäisyyden sijasta. Suoraan sanottuna viihdyn todella huonosti yksin. Jos minulla ei olisi perhettä voisin viettää päivät tekemättä mitään ja istua illat sohvalla tuijottaen televisiota tai tietokoneen näyttöä iltatoimien, iltasadun ja perheen yhteisen ajan sijasta. En saisi nauraa Kirstellan tarinoille (hänestä on tullut oikea papupata myös omien sanojensa mukaan). Enkä tietäisi kuinka huolissaan sitä voi omasta lapsestaan olla. Pienimmätkin asiat saavat joskus stressaamaan turhaan ja isompien asioiden kanssa sitä on aivan sydän syrjällään. En tiedä ovatko kaikki vanhemmat samanlaisia, mutta minulle lasteni hyvinvointi ja onnellinen perhe-elämä on kaikki kaikessa.

Olen enemmän kuin onnellinen siitä, että minulla on kaksi tervettä ja maailman rakkainta lasta elämässäni. En vaihtaisi päivääkään elämästäni, vaikka joskus haluaisin viettää edes yhden päivän yksin, nukkua yhden yön kunnolla ja olla tuntematta turhaa huolta. Rakastan meidän tyttöjä enemmän kuin osaan kertoa ja he tekevät meistä täydellisen perheen.

LUE MYÖS ↓

PUHUTAAN SUORAAN IMETYKSESTÄ

HÄN ON VIHDOIN TÄÄLLÄ

FITFASHION LOPPUU – MITEN KÄY  BLOGILLE?

SEKTIO VAI PERÄTILASYNNYTYS?

SEURAA ♥

INSTAGRAM @caritapesonen | FACEBOOK

Puhutaan suoraan imetyksestä

Parhaillaan vietetään  imetysviikkoa, joten nyt on sopiva hetki puhua hieman syvällisemmin aiheesta. Imetys on asia joka jakaa mielipiteitä, vaikka se on yksi luonnollisimmista asioista maailmassa. Imetys luo tietynlaisen siteen äidin ja lapsen välille heti syntymästä lähtien. Vauvan riittävä ravinnon saanti on tärkeää kasvun sekä kehityksen kannalta ja äidinmaito on tutkitusti paras mahdollinen vaihtoehto vastasyntyneelle. Imetys edistää äidin sekä lapsen hyvinvointia ja äidinmaidon sanotaan suojaavan vauvaa tulehduksilta sekä sairauksilta.

imetys

Suosituksena olisi täysimetys ensimmäisen kuuden kuukauden ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen ravinto olisi pelkästään äidinmaitoa. Osittaisessa imetyksessä äidinmaidon lisäksi käytetään korvikkeita, jos vauva ei esimerkiksi saa riittävästi ravintoa pelkästä imetyksestä. Kaikki eivät pysty imettämään vaikka haluaisivat ja maidontuotantoon ei välttämättä itse aina pysty vaikuttamaan. Stressi on suuri tekijä maidontuotannossa ja huolehtiminen oman maidon riittävyydestä saattaa vain vähentää maidontuotantoa. Olisi tärkeää luottaa itseensä sekä siihen, että vauva saa tarpeeksi ravintoa suoraan rinnasta. Yleensä sektion jälkeen imetyksen onnistuminen saattaa ottaa oman aikansa. Normaali alatiesynnytys taas edesauttaa maidon nousua ja saattaa tehdä helpompaa imetyksen alkutaipaleesta.

Kristellan kanssa olin päättänyt, että teen kaikkeni jotta imetys onnistuisi. Hankalasta imetyksen alkutaipaleesta ja imetyksen haasteista huolimatta sain kaiken sujumaan ja meidän imetystaival kesti kokonaisuudessaan 6 kuukautta. En täysimettänyt vaan kotona löytyi korvikkeita, jotka olivat imetyksen tukena ja kiinteitä ruokia maisteltiin heti neljän kuukauden iästä lähtien. Kiinteiden ruokien ohella jatkoin imetystä kunnes pikku hiljaa huomasin, että meidän taival tuli päätökseen. Imetyksen lopettaminen ei ollut mitenkään suunniteltu tai tietoinen valinta – niin siinä vain tapahtui.

imetys

Itse pidän imetystä todella tärkeänä vauvan ja äidin läheisyyden kannalta. Se luo erityisen siteen molempien välille, jollaista ei voi kokematta ymmärtää. Voi sitä huolen määrää kuinka stressasin K:n kanssa korvikkeiden käyttöä ja koin olevani huono äiti kun tarjoan lapselleni muuta kuin äidinmaitoa. Ymmärrän kuinka tärkeää imetys on, mutta mielestäni tärkeintä kuitenkin on se, että lapsi kasvaa ja saa ravintoa. Ei sillä ole niin suurta väliä tuleeko maito rinnasta vai purkista. Se ei tee meistä kenestäkään yhtään huonompaa äitiä omalle lapselleen. Oli päätös sitten riippuvainen itsestään tai ei – lapsi kasvaa ihan samalla tavalla niin äidinmaidolla kuin korvikkeella.

Nyt vauvan kanssa vietettyäni aikaa sairaalassa huomaan kuinka tärkeäksi koen imetyksen onnistumisen. Haluan antaa kaiken mahdollisen läheisyyden pienokaiselle, jotta hänellä on paras mahdollinen sekä turvallinen olo. Kaiken alku stressin jälkeen olen pystynyt imettämään ja saan jopa pumpattua koko ajan lisääntyviä määriä maitoa talteen. Vaikka alkuun maidon määrä vähentyi huomattavasti, joka oli tietysti hyvin odotettavaa kaiken stressin keskellä. Stressin määrästä ajatellen en olisi ihmeissäni vaikka maidontuotanto olisi loppunut kokonaan. Luojan kiitos toivon, että pahin on nyt ohi ja voimme keskittyä vauvan paranemiseen.

imetys

Meillä on vauvan kanssa viikko takana imetystä ja rinnat eivät ole kipeytyneet ollenkaan! Johtuuko se sitten vauvan hyvästä imuotteesta vai mistä, mutta tällä kertaa imetys on lähtenyt sujumaan paljon paremmin kuin edellisellä kerralla. Kristellan kanssa imetys teki niin kipeää ensimmäisten viikkojen aikana, että pelkäsin sitä hetkeä, kun hän herää unilta vaatien rinnalle. Meinasin jopa luovuttaa useaan otteeseen, mutta kiitos rintakumien imetys muuttui ajan mittaan miellyttäväksi  kokemukseksi meidän välillä.

Vauva ei ole täysimetyksellä, koska erityisesti tällä hetkellä on tärkeintä pitää hänet tyytyväisenä ja varmistaa riittävä ravinnon saanti paranemista edesauttaen. Siinä vaiheessa kun kotiudumme aion yrittää siirtyä täysimetykseen, mutta en aio ottaa minkäänlaista ylimääräistä huolta asiasta. Hän on tosiaan sairaalassa tottunut saamaan suurimman osan maidosta pullosta. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että meidän on vaikeampi siirtyä pelkkään rintaan takaisin. Saatan jo päivä päivältä huomata, kuinka hän tyytyy entistä enemmän tuttipulloon ja kieltäytyy rinnasta. Jos en kotiuduttuamme pysty pelkästään imettämällä ruokkimaan lastani riittävästi niin marssin kauppaan ja ostan huoletta hyllystä sitä korvikemaitoa, jolla sitten kasvatan lapsestani ihan yhtä hyvän lapsen kuin äidit jotka täysimettävät lapsiaan.

LUE MYÖS ↓

HÄN ON VIHDOIN TÄÄLLÄ!

IMETYS VAI KORVIKEMUTSI?

JOS ELETTÄISIIIN VAUVAN EHDOILLA..

FITFASHION LOPPPUU – MITEN KÄY BLOGILLE?

SEURAA ♥

INSTAGRAM @caritapesonen | FACEBOOK