Vuoden 2018 tavoitteet

Tänä vuonna minä lupaan.. Jälleen kerran eletään vuoden ensimmäisiä päiviä uutena ihmisenä – uusi vuosi ja uusi minä. Olen sitä mieltä ettei elämäntaparemontti tai yhtäkkinen innostuminen omasta hyvinvoinnista kanna pitkälle jos ainoa kaiken takana oleva syy on uuden vuoden lupauksesta kiinni pitäminen. Ensimmäiset lupaukset alkavat varmasti olla jo pian unohdettu ja vanha elämäntapa palaa hetken innostuksen tilalle. Jos oikeasti tahtoo tehdä muutoksia ja lupauksia elämässä täytyy sen tapahtua täysin omasta tahdosta. Muutokset voivat tapahtua koska vain, ei siihen oikeasti tarvita vuoden vaihtumista. Mitä jos unohdettaisiin ne perinteiset uuden vuoden lupaukset ja asetettaisiin realistiset tavoitteet tulevalle vuodelle?

Tavoitteet
Kuva: A-lehdet / Johanna Myllymäki

Vuoden 2018 tavoitteet

Vastuullista rahankäyttöä.

Olen aina ollut melko huoleton rahan kanssa ja jos jotain haluan niin olen ostanut sen – ilman sen suurempaa mietintää. Nykyään pohdin tarkkaan tuleeko kaikki hankkimani oikeasti tarpeeseen. Tänä vuonna en hanki mitään turhaa meidän perheelle. Mielummin sijoitan isomman summan ulkomaanmatkaan kuin ostelen hulluna vaatteita ja kenkiä, joita on valmiiksi kaapit pullollaan.

Kiitollisuus.

Olen kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla on. Ihan niistä arjen pienistä asioista ja kaikista ihanista ihmisistä ympärilläni.

Turhat asiat sikseen.

Tänä vuonna en aio valittaa kotona pienistä ja turhista asioista. Tietyissä asioissa olen varsinainen kontrollifriikki, mutta joskus on hyvä antaa toisen tehdä asiat omalla tavallaan.

Ajankäyttö.

Kotona ollessa tunnit vain vierähtävät ja tekemättömät asiat lisääntyvät. Olen edelleen se ihminen jota saa aina odottaa ja olen aina myöhässä sovitusta aikataulusta – tavoitteena on yrittää olla myöhästelemättä vaikka pahoin pelkään, että tätä piirrettä minussa on turha yrittää muuttaa.

Järjestelmällisyys.

Tänä vuonna hankin perinteisen kalenterin ja muistion jonka toivon pitävän minut ajantasalla kaikista sovituista menoista ja suunnitelmista. Suunnittelen viikon menot mahdollisimman hyvissä ajoin ja jätän itselleni myös vapaa-aikaa.

Matkustaminen.

Vuoden aikana tavoitteena on matkustaa uusiin paikkoihin niin ulkomailla kuin kotimaassa.

Elä, naura ja rakasta.

Kliseinen motto, mutta siihen kiteytyy kaikki mitä alkaneen vuoden toivon pitävän sisällään. Paljon rakkautta, rakastetuksi tulemista ja rakkauden osoituksia. Naurua ja iloa sekä elämää niin ylä- kuin alamäkiä kohdaten.

Tärkeimmäksi haasteeksi asetan itselleni sen, että vietän vuoden aikana mahdollisimman paljon aikaa maailman rakkaimman ihmisen, oman pienen tyttöni kanssa <3

tavoitteet

Lue myös edellinen kirjoitus → Joulumieli hukassa?

Seuraa ♥

Instagram | Facebook

 

Päivä yksin? Mitä tekisin..

On päiviä jolloin vietän kaiken ajan aamusta iltaan Kristellan kanssa. Sitten on päiviä jolloin käyn  töissä ja palaan pikaisesti muutaman tunnin jälkeen takaisin kotiin halimaan omaa pientä lastani, joka kirkuu innosta nähdessään äidin astuvan ulko-ovesta sisään. Joskus (erittäin) harvoin on myös niitä päiviä jolloin Kristella on hoidossa ja olen koko pitkän päivän näkemättä lastani (tällaisia päiviä on tainnut mahtua vuoteen enintään kaksi). Mitä tekisin jos ei olisi sovittuja tapaamisia ja viettäisin päivän ihan yksin…

Päivä yksin

Jos saisin aloittaa kerrankin aamuni ilman perinteisiä aamutoimia K:n kanssa ja herätä päivään itselleni sopivaan aikaan – nauttisin hiljaisesta ja kiireettömästä aamusta. Joisin aamukahvini kerrankin kaikessa rauhassa ja istuisin alas ihmettelemään maailman menoa. Lukisin uutiset läpi, jotta tiedän mitä maailmalla tapahtuu ja selaisin mainoksista kauppojen tarjoukset. Istuisin tietokoneen äärelle kirjoittamaan blogia (joka ei normaalisti ole mahdollista, K:n ollessa hereillä), pesisin pyykkiä, siivoaisin kotia ja tekisin tavallisia arkisia asioita ilman pientä apulaista – sillä useimmiten tämä pieni apulainen vain pyörii jaloissa ja nauttii huomiosta sekä hellyydenosoituksista.

Pakkaisin salikassini ja suuntaisin kuntosalille, jossa ei tarvitsisi vahtia kelloa ja yrittää olla mahdollisimman nopeasti takaisin kotona. Kävisin kahvilla ja ottaisin kaiken ilon irti siitä ettei minun tarvitse viihdyttää ketään samassa pöydässä istuvaa. Kaiken tämän jälkeen palaisin kotiin ja tiedän että tuntisin oloni tyhjäksi jos Kristella ei olisi minua vastassa. Joskus on hyvä ottaa omaa aikaa ja keskittyä itseensä, mutta toisaalta en kaipaa hetkeäkään elämää ennen lapsen syntymää. Rakastan sitä että teemme paljon kaikkea yhdessä ja vietämme suurimman osan ajasta perheen kesken.

Mielessäni ei ole koskaan käynyt ajatusta siitä, että veisin lapseni yökylään ainoastaan sen vuoksi jotta saisin olla yksin. En voisi kuvitella suunnittelevani viikon ulkomaanmatkaa ilman Kristellaa, saati yli yhden yön kestävää kotimaanmatkaa (ainakaan vielä toistaiseksi). Ajatus yksin vietetystä päivästä ei kuulosta yhtään huonolta, mutta jossakin vaiheessa tulee kuitenkin aika jolloin Kristella viettää päivänsä mielummin kavereiden kuin äidin seurassa. Tulevaisuudessa on varmasti edessä yksin vietettyjä päiviä, joten otan kaiken irti lapseni seurassa vietetystä ajasta.

Lue myös ↓

Vuosi äitinä

Onko lapsella kiire kehittyä? 

Sormiruokailu – hitti vai huti?

Jos elettäisiin vauvan ehdoilla..

Minäkö omistushaluinen lapsestani?

Seuraa ♥

Instagram | Facebook

 

Kristellan 1-vuotissynttärit

En voi muuta sanoa kuin ihanaa, että tämä työntäyteinen viikonloppu on vihdoin takana ja selvisimme kunnialla Kristellan 1-vuotissyntymäpäiväjuhlista. Tämän vuoden jälkeen olen entistä viisaampi ja olen vahvasti sitä mieltä, että ensi vuonna jätän syntymäpäiväkakun valmistamisen jonkun muun hommaksi – pahoin kuitenkin pelkään, että löydän ensi vuonna itseni samasta tilanteesta leipomasta syntymäpäiväjuhlia edeltävänä päivänä vielä haasteellisempaa kakkua. Rakastan järjestää juhlia ja valmistaa kaikki tarjottavat itse, mutta tällä kertaa tuntui, että olin haukannut liian ison palan juhlien suhteen.

Tarkoituksena oli valmistaa isommalle määrälle vieraita riittävä Minni hiiri teemaan sopiva syntymäpäiväkakku, Kristellan smoothiekakku (ohjeen julkaisen pian blogissa), erilaisia suolaisia coctailpaloja, suklaamuffinseja.. Kaiken kruunasi viikonlopun työpäivät, jotka täytyi hoitaa pois alta ennen kuin pääsin valmistelemaan juhlia kotonamme. Tiedossa oli siis aamusta iltaan tekemistä ja yöunet jäivät olemattomiin. Kaikesta huolimatta pysyin aikataulussa ja viimeiset tarjottavat valmistuivat juuri ensimmäisten vieraiden saapuessa eilen kotiimme.

Tuntui ihanalta huomata kuinka sukulaiset, ystävät ja Kristellan kummit olivat järjestäneet aikaa ja saapuivat paikalle juhlimaan pientä päivänsankaria. Olen niin kiitollinen kaikista näistä ihanista ihmisistä, joiden kanssa K sai viettää tärkeän päivänsä. Omasta puolestani yritin parhaani mukaan ennättää vaihtamaan kuulumisia jokaisen kanssa keittiössä touhuamisen ohella – emännän työ ei todellakaan ole helppoa. Kristella jaksoi hyvin tasapuolisesti viihdyttää vieraita ja minkäänlaisesta väsymyksestä ei ollut tietoakaan juhlien aikana. Viimeisten vieraiden lähdettyä olin niin väsynyt, että nukahdin itsekin Kristellan viereen kun nukutin häntä yöunille.

Virallisesti Kristellan täyttää vuoden elokuun viimeisenä päivänä. Tulevan ulkomaanmatkan vuoksi juhlat oli kuitenkin järjestettävä etukäteen. Nyt kun syntymäpäiväjuhlista on selvitty voin keskittyä matkatavaroiden pakkaamiseen ja sen jälkeen aion rentoutua lomamatkan aikana Kreikan lämmössä.

Seuraa ♥

Instagram | Facebook