ENSIMMÄINEN RUOKAPÄIVÄKIRJA

Minulta on paljon pyydetty tämän kaltaisia postauksia ja tässä se nyt on, ensimmäinen ruokapäiväkirja. En ole koskaan aiemmin kirjoittanut ylös päivän aikana syömiäni aterioita, mutta olen noudattanut aikoinaan hyvinkin tarkkoja ateriarytmejä ja ruokavaliota. Toisin sanoen tietyt ruoka-aineet, määrät ja rytmit ovat iskostuneet hyvin vahvasti takaraivoon. Jossakin vaiheessa punnitsin kaiken ruoan joka päätyi lautaselleni.

Tällä hetkellä olen unohtanut ruokien punnitsemisen ja syön pääsääntöisesti ihan tavallista terveellistä kotiruokaa. En ole rajoittanut itseltäni mitään ja herkuttelen silloin kun mieli tekee. En noudata gluteenitonta tai maidotonta ruokavaliota tai välttele täysin lisättyä sokeria sisältäviä tuotteita. Jossakin vaiheessa pidin jopa suurempana pahana välipaloihin ja elintervikkeisiin lisättyjä makeutusaineita kuin sokeria. En oikein osaa päättää kumman puolella olisin, sillä sokerin määrä on kuitenkin niin minimaalista mitä päivän tai jopa viikon aikana käytän.

Ruokapäiväkirja

Aamiainen klo: 9.00

Tomaatti
1/2 avokado
2 kananmunaa

Lounas klo: 12.15

Ravintola Vaustin salaattipöydästä

Rucolaa
Pinaattia
Porkkana raastetta
Juusto kuutioita
Oliiveja
Tomaattia
Kurkkua
Maissia

Wallenbergin pihvi
Paistettu kananmuna
Parsaa
Peruna

Välipala klo:16.30

Protsku cookie
Celsius Cola

Iltapala klo: 22.30

3 x kaura puikula juustolla ja kurkulla
Smoothie

Ruokapäiväkirja

Ruokapäiväkirja

Ruokapäiväkirja

Olen jo vuosia pitänyt hyvän huolen siitä, että päivän aikana syön tasaisesti 5 ateriaa. Perjantain  ruokapäiväkirjasta tarkkasilmäisimmät voivat huomata minun skipanneen päivän toisen lämpimän ruoan eli päivällisen. Pienen lapsen kanssa päivät eivät mene aina suunnitelmien mukaan ja ensimmäisenä olen tinkimässä kiireen keskellä omista syömisistäni. Jos olisin kirjoittanut ruokapäiväkirjaa Kristellan syntymän jälkeisistä parista kuukaudesta olisin kauhistunut yhtä paljon kuin varmasti tekin. Illalla saatoin havahtua siihen, etten ollut aamiaisen jälkeen laittanut mitään suuhuni – tiedän kuulostaa erittäin typerältä, mutta silloin jokainen minuutti kului totutellen uuteen elämäntilanteeseen pienen lapsen kanssa.

Täytyisi useammin pitää ruokapäiväkirjaa, sillä silloin todellisuudessa tajuaa sen mitä suuhunsa laittaa ja tulee ajateltua tarkemmin millaisia ravintoarvoja annokset pitävät sisällään. Jos olet sitä mieltä, että haluat jatkossa lukea ruokapäiväkirja postauksia paina otsikon alta ♥ ja tykkää tästä postauksesta.

Seuraa ♥
| Instagram | Facebook | Snapchat: caritapesonen

VAUVASTA TAAPEROKSI JA UHMAIKÄÄN

*Sisältää mainoslinkkejä

Yritän miettiä osuvaa vaihetta elämässä johon luokittelisin Kristellan. Oliko kyseessä vielä vauva-aika, taapero vaihe, uhmaikä vai jotain siltä väliltä. Tuntuu hassulta puhua Kristellasta enää vauvana, sillä verrattaessa tyytyväisesti paikallaan viihtyviin muutaman kuukauden ikäisiin lapsiin tämä neiti on oikea tutkimusmatkailija. Lapsien kehitys on hyvin yksilöllistä ja olen ajatellut vauvan muuttuvan taaperoksi sillä hetkellä, kun hän joko oppii kävelemään tai viettää yksivuotis syntymäpäiväänsä.

vauva

Kristellan kengät TÄÄLTÄ*

Ensimmäistä kertaa vauvavuoden aikana koen oikeasti joutuvani tekemään töitä K:n kanssa. Kaikki tuntui aiemmin menneen liiankin helposti tyytyväisen ja iloisen vauvan kanssa. Nyt puolestaan ihanasta pienestä tytöstä on kuoriutunut oikea mielensäpahoittaja, tempperamenttinen, päättäväinen ja sekunnissa nollasta sataan kiihtyvä kiukuttelija. Kaikista vaikeinta mielestäni on äitinä yrittää pitää päänsä ja olla antamatta periksi lapselle. Tämän lisäksi eroahdistus on pahimmillaan ja äidin syli ainoa siihen helpottava lääke. Jos vain millään saisin rakkaan lapseni ymmärtämään sen tosiasian ettei äiti hylkää häntä koskaan – enkä pysty olla edes erossa lapsestani muutamaa tuntia pidempään kokematta käsittämättömän suurta ikävää häntä kohtaan.

Kristellan ei onneksi vielä moneen vuoteen tarvitse murehtia mistään elämää suuremmista asioista. Suurin murheen aihe on korkeintaan kun illalla pakotetaan käymään yöunille vaikka leikkien jatkaminen olisi paljon houkuttelevampi valinta. On sydäntä särkevää kuulla oman lapsen itkevän ja yritän tehdä kaikkeni, jotta siltä säästyttäisiin. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista ja itkuja on itketty jopa yhdessä.

Elämää Kristellan silmin:

♥ Äidin poistuessa ulko-ovesta koko maailma romahtaa.
♥ Minkä takia illalla pitäisi käydä nukkumaan?
♥ Paras leikkikaveri on Mila, jonka häntä on enemmän kuin kiinnostava.
♥ Onko ihan pakko syödä ruokaa jota ei ole enää soseutettu samettisen pehmeäksi.
♥ Olenko ainoa perheessä, jonka täytyy nukkua päiväunet?
♥ Saan rakkautta ja huomiota enemmän kuin kukaan, mutta haluan vielä enemmän.
♥ En ymmärrä miksi jotkut esineet otetaan minulta pois, jonka seurauksena pahoitan mieleni ja saan itkupotkuraivarit aikaiseksi.

Seuraa ♥
| Instagram | Facebook | Snapchat: caritapesonen |

Aurinkoista viikonloppu!

KUNTOSALI VAI KOTITREENI?

*Sisältää mainoslinkkejä

Kuntosalille lähteminen tuntuu aika ajoin isommaltakin haasteelta. Pitäisi saada Kristellalle hoitaja ja lähteminen ei muutenkaan onnistu sekunneissa. Toisaalta usein salilla painojen kanssa treenaaminen houkuttelee, mutta ulkoillessa voi saada myös paljon irti treenistä. Kotona puolestaan oman kehon painon lisäksi on helppo käyttää pientä ihmiskahvakuulaa painona ja viettää lapsen kanssa mukavaa aikaa treenaten yhdessä laulujen sekä leikkien varjolla. Kumpi olisi parempi vaihtoehto tällä hetkellä kuntosali vai kotitreeni?

kuntosali vai kotitreeni

Housut TÄÄLTÄ* Kengät TÄÄLTÄ*

Helposti ajattelisi kuinka kevyeksi kotitreeni jää lapsen kanssa – ajattele kuitenkin jos itse nostelet reilun 11 kg painavaa lasta niin kyllä siinä saa hien pintaan vähemmälläkin. Ollaan Kristellan kanssa käyty muskarissa ja olen huomannut kuinka K alkaa iloisesti elehtimään ja liikkumaan musiikin tahdissa. Kerhot ja muut jäävät valitettavasti kesäisin tauolle, joten ollaan nyt yhdessä kotona yhdistetty treeniä ja musiikkia. Mikä parasta myös treenatessa on mahdollista viettää aikaa yhdessä. Tosin olemme ilmeisesti viettäneet jopa liian paljon aikaa yhdessä, sillä Kristella on todella kiintynyt minuun. Onhan hän ollut mukanani lähes poikkeuksetta missä vain minne olen lähtenyt, joten ikävä iskee jo lähes minuuttien eron jälkeen. Mielessäni kävi ajatus siitä, että laittaisin kesäksi salikortin tauolle ja keskittyisin treenaamaan vielä enemmän kotona yhdessä K:n kanssa. Erityisesti kun olen aloittamassa kesäkuun alussa tekemään töitä osa-aikaisesti niin kaikki lapsen kanssa vietetty yhteinen aika on plussaa.

Löytyykö teistä lukijoista äitejä, jotka ovat kiinnostuneita kotitreeniohjelmasta pienen lapsen kanssa?

Seuraa ↓
| Instagram | Facebook |