KANAPASTA UUNISSA

Meillä syödään erittäin usein kanaruokia ja uunissa valmistuva kanapastavuoka on ehdoton suosikkiruokani. Kaiken lisäksi reseptiä on helppo soveltaa sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään. Usein valmistamani kanapasta uunissa sisältää runsaasti kasviksia, mutta tällä kertaa poikkeuksellisesti jääkaapin vihannes- ja kasvislokero ammotti tyhjyyttään, joten korvasin porkkanat kaapista löytyneillä persikoilla. Kaikista parasta on se, että lähes aina kotoa löytyy tarvittavat ainekset tämän ruoan valmistukseen. Voit siis unohtaa turhat kauppareissut ja laittaa ruoan uuniin valmistumaan itsestään.

kanapasta uunissa

Kanapasta uunissa

500 g täysjyväpastaa
1 kg broilerin fileesuikaleita
2 sipulia
1 prk persikoita
6 dl ruokakermaa (kevyt 4%)
ripaus suolaa
1 tl paprikajauhetta

Keitä pasta ohjeen mukaan kypsäksi. Paista broilerit pannulla kypsäksi ja lisää pastan kanssa voideltuun isoon uunivuokaan. Hienonna sipulit pieniksi kuutioiksi ja kuullota pannulla pienessä tilkassa öljyä. Sekoita sipulit pastan ja broilerin joukkoon. Lisää kuutioidut persikat vuokaan. Sekoita ruokakerma ja mausteet keskenään. Kaada kerma vuokaan ja sekoita tasaisesti. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 1 tunti. Kääntele paiston aikana, jotta pasta kypsyy tasaisesti. Nauti tuoreiden kasvisten ja siracha -kastikkeen kanssa.

Vinkki: Lisää joukkoon raastettua porkkanaa, paprikaa ja parsakaalia jos haluat kasvispitoisemman version.

Seuraa ♥

| Instagram | Facebook |

ONKO LAPSELLA KIIRE KEHITTYÄ?

Kun kävimme Kristellan puolivuotisneuvolassa tajusin kuinka huimasti hän on oppinut uusia taitoja pelkästään viimeisen kuukauden aikana. Kristella on pian 7 kuukautta vanha ja vauhtia sekä tahtoa pieneltä neidiltä ei puutu. Kyllä oman lapsen oppii tuntemaan nopeasti. Jokainen liike, ele, ilme ja pienet päivittäiset askareet viestivät äidille jotakin. Päivän aikana olen tottunut siihen, että melllä on piru irti, jos neiti ei saa tahtoaan läpi – oli se sitten esine joka ei ole käden ulottuvilla tai ruoka joka ei nyt juuri sinä päivänä maistuisi.

Välillä mietin minne katosi se pieni vauva, jota vasta kantelin päivät sylissäni. Tilalle on kasvanut itsenäisempi iso tyttö, joka viihtyy enemmän yksin leikkien leluilla ja tutustuen kodin jokaiseen nurkkaan. Lisäksi kaikki lattiatasolta löytyvät esineet on jo tutkittu läpi, joten Kristella on siirtynyt pöydillä olevien esineiden kimppuun. Jokainen huonekalu on mahdollisuus nousta seisomaan ja tutkimaan uusia kivoja juttuja joita eteen ilmestyy. Tämä tarkoittaa sitä, että äiti saa olla jatkuvasti vahtimassa lapsen perään. Kristellan motoriset taidot ovat kehittyneet nopeasti minkä takia puheen kehittyminen saattaa jäädä myöhemmäksi. Meillä ei kyllä tosin hiljaisia hetkiä ole vaan sitä kiljutaan, karjutaan, huudetaan ja jokelletaan kaikesta huolimatta. Ensimmäisistä sanoista ei ole tietoa, mutta väliäkö sen – ei reilu puolivuotiaan vielä sanoja tarvitse osata, eihän?

Kristella lähes 7 kuukautta:

♥ Nousee seisomaan tukea vasten ja ottaa muutamia askelia.
♥ Osaa nukahtaa itsenäisesti.
♥ Nukkuu pitkiä pätkiä ja hyvällä tuurilla jopa läpi yön.
♥ Osaa istua ilman tukea.
♥ Osaa käydä myös itse istumaan lattialla.
♥ Konttaa.
♥ Osaa ojentaa kädet pyydettäessä
♥ Ilmaisee tahtonsa hyvin selkeästi.
♥ Omistaa neljä pikkuruista maitohammasta.
♥ Osaa juoda nokkamukista itse.

Jännityksellä odotan mitä kaikkea ehdimme oppia seuraavan kuukauden aikana.

KUN LAPSI SAIRASTAA..

”Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme..” En tiedä tällä hetkellä mitään surkeampaa kuin kipeä pieni lapsi. Mikä pahinta toinen ei osaa vielä edes sanoa mitään omasta voinnistaan ja ainoastaan ilmaisee itseään lohduttomasti itkemällä, jotta äiti tietäisi ettei kaikki ole hyvin.

Kaikki alkoi yöllä kun heräsin useaan kertaan siihen, että Kristella parkaisee puoliunessa ja herää tukkoisena sekä kiukkuisena. Oliko kyseessä kenties perinteinen flunssa, allergia vai mikä? Jos jotakin voisin toivoa niin sitä, että mielummin itse sairastaisin lapsen puolesta kuin katsoisin toista kipeänä – kannattaa varoa mitä toivoo..

En tiedä miten olisimme selvinneet ensimmäisestä yöstä ilman nenäfriidaa. Tämä kuuluu ehdottomasti tärkeimpiin vauvatarvikkeisiin, joita kannattaa löytyä kotonta valmiina kaiken varalta. Nenän tyhjennys helpotti huomattavasti pienen lapsen unia, mutta äidille se ei siltikään taannut hyvin nukuttua yötä. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun Kristella oli flunssainen, joten olin tietysti huolesta sekaisin – niin kuin yleensäkin kaikesta mikä vain liittyy lapsen hyvinvointiin.

Kipeä lapsi kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä enemmän kuin mitään. Äitinä sitä tuntee itsensä täysin korvaamattomaksi pienelle potilaalle, sillä paras paikka on äidin turvallinen syli – ainoa paikka jossa Kristella suostui kipeänä nukahtamaan niin päivä- kuin yöunille. Ruoka maistui huonommin, mutta kaikesta huolimatta pieni potilas sai jotakin syötyä, jaksoi leikkiä sekä opetella ahkerasti uutta. Reipas tyttö ei turhia valittanut vaan selviytyi parin päivän sairastelusta hienosti. Minä taas puolestani erehdyin ajatuksissani syömään loput Kristellan välipala hedelmäsoseesta ja tietysti samalla lusikalla kuin neiti, joten taisin saada saman taudin itselleni. Arvatkaa vaan kuinka rankkaa lapsen hoito on kun olet itse kipeänä. Kaikesta huolimatta en valita, sillä Kristella on nyt terve ja se on pääasia.